Käyttäjä2780

Ei kai siihen mitään myyntipuheita tarvita. Kysy vaimolta haluaako hän lapsia. Useinmiten hyvin selvät sävelet naisilla asian suhteen. Jos sanoo ettei tiedä niin vastaus on ei. Ainakaan tällä hetkellä.

18-veet on varsinkin nykyisin ihan kakaroita..eli ihan hyvin voi pitää paikkansa tuo juttu. (että kaipaa paljon tukea kun tulee "bänksit" "elämänsä rakkauden" kanssa:)

En kyllä tiedä miten outoa, itekin kömmin monesti kotona asuessa päikkäreille isin ja äidin väliin :) ja ikää oli sen 20v :D siinä vaan oli niin turvallista nukkua ja lisäksi saattoi torkkujen lomassa purkaa sydäntään päivän tapahtumista (jotka usein olivat jotain ahdistavaa ja/tai stressaavaa). En kokenut outona, muutenkin halitaan paljon lapsuudenkotona käydessä vaikka nykyisin olen jo kolmekymppinen :).

Vielä noista, kun jotkut pelkäävät että tulee sanottua jotain tyhmää..ihan turha huoli.

Voit rupatella ihan mitä vain tilanteeseen liittyvää, sää on aika takuuvarma joka sopii kaikkiin tilanteisiin, sukujuhlissa voi puhua vaikka ruoasta, sisustuksesta (juhlapaikan), juhlien aiheesta jne. Ihan vaan sellaista ystävällistä hattarankevyttä rupattelua, tarkoituksena vain tehdä kaikkien olo hieman mukavammaksi. Tärkeintä on että sanot vaikka vain pienen ystävällisen sanan toiselle, kai se on joku primitiivireaktio että kuvittelee alitajuisesti että toinen suunnittelee suurin piirtein murhaasi jos ei suostu puhumaan sinulle mitään :) Olen ihan supisuomalainen mutta silti on jotenkin aina ihmetyttänyt Suomessa kun ei usein sanota mitään ja kädetkin on puuskassa, jalat ristissä poispäin jne.

Olen päättänyt hymyillä ja moikata aina kun kohtaan jonkun etäisestikin tutun, ehkä helpointa itselleni niin.

Pelkkä hymy ja nyökkäys nopeasti riittää, joskus ihan "moi", en jää yleensä juttelemaan kuitenkaan.

Sehän moikkaamisen tarkoitus kai onkin, huomioida että "aha, sinä olet nyt siinä, jalkeillakin näytät olevan, hyvä juttu" :)

Työpaikalla moikkaan ja vaihdan pikaiset kuulumiset jos toista vaikuttaa kiinnostavan, ekalla kohtaamisella, sen jälkeen lähinnä hymy jos kohdataan uudestaan. Jos kohdataan koko ajan uudestaan niin sitten avaan taas keskustelua siitä.

Joidenkin 18-19-vuotiaiden mielestä yhtään vanhemmilla ei olisi edes oikeutta olla koko ryhmässä.. kaikkien opiskelijoiden pitäisi olla kauniita, hoikkia ja trendikkäitä. Ja nuoria, tottakai. Yliopistossa ja Amk:ssa yksi tärkeä tehtävä on tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja oppia tekemään heidän kanssaan yhteistyötä, koska niin on myös tulevassa työelämässä. Turhat hölinät oppitunneilla ja luennoilla ovat turhia, hölisijän iästä riippumatta, mutta se paljon puhuttu elämänkokemus kyllä mielestäni kannattaakin jakaa jos liittyy tunnin aiheeseen. Se on vain lisää tietoa, ei kenenkään tarvitse ottaa siitä onkeensa jos ei halua. Toisten kokemuksen ja tiedon vähättely ei ole kovin hedelmällistä mutta siinähän hakkaavat päätä seinään, oma valintahan se on.

Itse olen 30v, ja hiljainen tunneilla, keskityn opetukseen. Mutta myös omassa opiskeluryhmässni on ollut aikuisopiskelijoita jotka ovat jakaneet kokemuksiaan ja koittaneet näin olla hyödyksi nuoremmille ja kokemattomammmille, ja olen kuunnellut tarkkaan mitä he puhuvat. Myöhemmin työelämässä olen huomannut monessa kohtaa että jutut pituvät ihan paikkansa.