Käyttäjä2676
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Terrorismin pelko on numerotaidottomuuden varmin merkki. Pelkää mieluummin lenkkimakkaraa. Korkea kolesteroli on noin 10 000 kertaa isompi tappaja, hyvin varovaisesti arvioiden.
Muuten hyvin, mutta kolesterolikaan ei edes tapa - paitsi 60-luvun puutteellisen 7:n maan tutkimuksen mukaan - vaan se on solujen rakennusaine, välttämättömyys.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa vähän löysätä sitä foliota ja ajatella järjellä edes vähäsen. Todennäköisyys kuolla tommosessa iskussa on ihan mitättömän pieni ja eikä Suomeen ole mitään iskuja tulossa
Kyllä isku voi tulla, koska ei Suomi mikään lintukoto ole, mutta mahdollisuus joutua uhriksi on pieni.
Jos pelkää terroria, niin voi sitä vältellä ainakin sillä, ettei mene paikkoihin, joissa on suuria väenpaljouksia. Tätä keinoa kannattaa ulkomaillakin noudattaa epävakaissa paikoissa. Surkea mahdollisuus siihen on silti kuolla. Vähän niin kuin salama iskisi päähän tai voittaisi lotosta sen jokaisen suomalaisen unelmoiman jutun.
Käyttäjä5691 kirjoitti:
JAAAA!! Hyvä Ruotsi!!
Olympiakultaa '94, '96
Maailmanmestaruus '53, '57, '62, '87, '91, '92, '98, '06, '13, '17
Aivan uskomattoman hieno saldo Ruotsilla!
Ruotsi ottaa noin viiden vuoden ajanjaksoissa sen määrän mestaruuksia, joiden tavoittamiseen suomella menee 60 vuotta aikaa.
WIKIPEdia:
Koiviston konklaavi
Koiviston konklaaviksi kutsutaan presidentti Mauno Koiviston koolle kutsumaa tuomioistuinten, yliopistojen ja tutkimuslaitosten edustajien tapaamista 6. toukokuuta 1992. Presidentinlinnaan kokoontui silloin noin 30 henkeä, muun muassa korkeimman oikeuden täysivaltainen kokoonpano. Arvellaan, että tässä tapaamisessa Koivisto painosti korkeimman oikeuden jäseniä olemaan myötämielisempiä pankeille velallisten ja pankkien välisissä oikeudenkäynneissä. Esimerkiksi professori Heikki Ylikangas muistelee:[1]
"Tilaisuuden tarkoitus oli tasavallan presidentin ja - mikäli mahdollista - mukaan kutsuttujen henkilöiden arvovallalla painostaa Korkein oikeus tekemään Koiviston mieleinen ratkaisu pankkeja koskevassa asiassa."
Koivisto piti erityisesti Korkeimman oikeuden 3.4.1992 tekemää päätöstä, jonka mukaan pankilla ei ollut oikeutta yksipuolisesti nostaa lainansaajan korkoa, virheellisenä. Koiviston mielestä tuomioistuinten oli ajateltava erityisesti pankkien asemaa. Pankit kärsivät massiivisista ongelmaluotoista toisaalta talouslaman vuoksi ja toisaalta siksi, että ne halusivat periä luotoista devalvaatiokorotukset, mikä oli monelle yritykselle liikaa.
On väitetty, että kokouksen jälkeen Korkeimman oikeuden linja muuttuikin velallisia kohtaan ankarammaks