Käyttäjä26673

Käyttäjä 26656 / Timo Saario tässä, toiselta koneelta.

Kiitos Käyttäjä102 vastauksestasi, joka herätti uusia ajatuksia. Törmään taas sanojen rajalliseen kykyyn kuvata todellisuutta, mutta yritetään. 😊 Tässä keskusteluketjussa on pariin otteeseen noussut esiin kysymys, jonka voisi ehkä muotoilla näin: ”Mitä varten Tietoisuus on luonut materiaalisen maailman, miksi Jumala sallii kärsimyksen?” Työstin aikoinaan tätä kysymystä jonkin verran, ja päädyin itseäni silloin tyydyttäneeseen vastaukseen: ”On vaikea kutittaa itseään”. Kaiken luova Tietoisuus on myös toki koko ajan tietoinen kaikesta, jolloin se on myös aina etukäteen tietoinen yrityksestään ”kutittaa” itseään. Tämä taas johtaa siihen, että esim. tunteita ei oikein voi syntyä. Kun tiedostan olevani sekä suuttuja että suuttumuksen kohde (ja kaikki muut tilanteeseen liittyvät seikat), tulee suuttuminen aika mahdottomaksi. Kun asetin itseni Tietoisuuden asemaan, oli selvää, että osia mahdollisesta kokemuksesta jäisi minun ulkopuolelleni, ja se taas ei määritelmän mukaan käy päinsä, koska Minä olen kaikki. Niinpä Tietoisuuden pitää luoda tapoja paikallisesti/ajallisesti/jne rajoittaa itseään, omaa kokemustaan, ja tähän tarkoitukseen esim. dualismi toimii hyvin. Se mahdollistaa hyvän ja pahan, kärsimyksen ja nautinnon, joiden kautta on mahdollista kokea jotain sellaista mitä ”ydin” -Tietoisuudessa ei ole mahdollista. Jotain tuollaista hahmottelin aikoinaan, ja vaikka sanat ovat varsin puutteellinen tapa kuvata todellisuutta, tuo edellä kuvattu hypoteesi resonoi minussa edelleenkin. 

Tästä päästään takaisin Rakkauden pariin. On aivan totta, että rakkaus määrittyy helposti eri ihmisille eri tavoin (kuten kaikki abstrakteja asioita kuvaavat sanat), ja on usein vaikea olla varma, puhutaanko yhtään samasta asiasta. Omissa laajemman tietoisuuden kokemuksissani on sekä sellaisia, joita luonnehtii käsittämätön autuus, että sellaisia, joissa ei ole minkäänlaista tunnetta (ja muita siltä väliltä). Tietoisuus on kaikki, ja silti tuntuu radikaalilta ajatella, että ”Jumala on Rakkaus”-ajatus sijoittuisikin dualistiseen katsantoon todellisuudesta. Tähän suuntaan oma ajatteluni on tällä hetkellä selvästi menossa. Tuossa aikaisemmin esittämässäni tietoisuuden rakennetta koskevassa mallissa itseäni häiritsee se, että alkuoletuksena on kaksi ”erillistä” toimijaa, Tietoisuus ja Energia, minkä voisi myös tulkita viittaavan dualistiseen katsantoon. Tätä kirjoittaessani mieleeni tuli, että olen kuin jönglööri, joka yrittää pitää kolmea palloa (Tietoisuus, Energia ja Rakkaus) ilmassa, ja samaan aikaan valmentaja kertoo, että ainakin kaksi lisäpalloa (Harmonia ja Symmetria) pitäisi ottaa mukaan.