Käyttäjä26122

Meillä tuohon ahdistukseen auttoi kuraattorilla käynti. Tyttö ei ensi halunnut mennä, mutta tein niin, että otin itse yhteyttä kuraattoriin. Hän sitten laittoi tytölle viestä, että tulisiko juttelemaan. Ja hän meni. Tämä tapahtui ekalla luokalla.

Noilla nuorilla on niin paljon kaikkea elämässä, että koulu ei aina ole se ykkösprioriteetti.

Ja ehkä kannattaa muistaa, että yliopisto ja korkeakoulu ei ole kaikille se oikea vaihtoehto. Myös ammattikorkeakoulusta saa hyvän tutkinnon. Tärkentä kai on se, että on onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä.

Lapset on tosiaan jo teinejä (15&17), joten viestivät itse isälle. Minuun isä ei ole missään yhteydessä ikinä, eikä kysy lasten asioista mitään.

Oikeuteen en viitsi enää tätä viedä, kun toinen ehtii jo täysi-ikäiseksi ennen sitä. Ja itselle se olisi liian rankkaa, kun isä tekee kaikkensa loukatakseen minua. Tuo sovittelukin oli aivan järkyttävää.

Kiitos tsemppauksesta!

ap