Käyttäjä2581

Sain täältä hyviä vinkkejä, kiitos teille:) olin aikalailla samoissa mitoissa oleva nuori nainen, paino nousi alkoholismin takia(nykyään raitis). Ainoastaan nestepöhö lähti, kilot jäi vaikka ruokavalio korjaantui.

Useita antibioottikuureja lapsuudesta lähtien(krooninen sairaus), varmasti suolisto aika kuralla. Kokonaisvaltainen tulehdustila edelleen kropassa, mutta eka steppi olikin raitistua mikä ei ollut mikään taikatemppu.

Jännää on, että olen jo pienestä pitänyt ns. Hyvistä ruoista, eli kasviksista yms. Makean perään en ole ikinä ollut, ja pienenä tuli oksurefleksi vaaleista viljoista vaikka en ole vilja-allerginen.

Olisin kasvisruokavaliolla mutta kroonisen anemian vuoksi tarvitsen proteiinia kunnolla(jatkuvan rautalääkityksen lisäksi).

Olen myös taipuvainen vetämään asiat äärilaitoihin(ortoreksia/anoreksia teininä) niin opettelen suhtautumista normaaleihin, terveisiin elämäntapoihin. Ihana mies vierellä joka tukee minua ja on katsellut minua vuosia...

Aloituksesta olen hämmentynyt. Mitä apua ap siis kaipaa, jos ero on kerran jo päässään päätetty? Ei paljon lapset taida mielessä painaa. Minusta tuntuu, että ap:llä on huono itsetunto. Haluisi olla itsevarma kropastaan mutta murehtii miehen ajatuksia itsestään.

Toki jokainen saa tehdä elämällään mitä haluaa, mutta kaikilla ei ole samat päämäärät ja se on vaan hyväksyttävä.

Ruoka on selkeästi riippuvuus eikä enää pelkkä nautinto, koska toisten herkuttelu olisi ap:ltä pois. Tavallaan mustasukkaisuutta ruoasta.

Tää on varmaan sitä miesten voimaantumista ;) Varmaan on muijallakin poikkis jolla on vähän enemmän sitä uloketta, kunhan päräyttelee

Krapulainen ukko cittarissa, "jos olet varakas..."

Ai että! :D

Siunausta<3

Kiva että on mukavaa:) Hauskaa iltaa!