Käyttäjä25661

Vierailija kirjoitti:

Tämä. Tänään viimeksi edessäni maleksi joukko eläkeläismummoja liukuportaissa niin, että heitä oli yhteensä kuusi siinä kolmessa rivissä rinnakkain. 

Kun pyysin kohteliaasti tilaa, niin yksikään ei tehnyt elettäkään väistääkseen. Olin pelkkää ilmaa. 

Taidan ostaa pillin, ja seuraavan kerran puhallan siihen pilliin liukuportaiden tukkijan korvan juuressa. Jokohan silloin osattaisiin huomioida muitakin.

Eläkeläismummot mainittu! Mummojen puolustaja täällä kertoo omasta havainnostaan: ne ryhmäseisojat ovat vähintäin yhtä usein teinejä kuin mummoja. Joskus olen ystävällisesti hymyillen kysynyt: Mistäs böndeltä pojat ovat, kun ette osaa liukuportaissa käyttäytyä?

Ja sitten toinen juttu: seistäänkö vasemmanpuoleisen liikenteen maissa liukuportaissa oikealla vai vasemmalla? Olen kyllä käynyt tällaisissa maissa, mutta en enää muista (huh, dementiako siellä tekee tuloaan?)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikkeava, paha, sietämätön vatsakipu on ehdottomasti aihe mennä päivystykseen. Paha vatsakipu voi olla jopa kohtalokasta. Tärkeintä on, että asiakas tunnistaa erikoisen vatsakivun joka on poikkeavaa.

- sh

Tää on totta. Ei kannata kippuroida liian pitkään kotona. Se on hurjaa kun vaatteet leikataan saksilla päältä ja kiidätetään suoraan leikkaussaliin.

Juuri tällaiseen tilanteeseen päädytään, kun ambulanssi ei suostu ottamaan potilasta kyytiin. Näin kävi veljelleni (vähän yli 70 v täysissä järjissään oleva henkilö). Koska tuli päivystykseen omin voimin, pidettiin ei-kiireellisenä, kunnes lopulta tapasi lääkärin, ja sitten tulikin kiire. Paksusuoli on kiertynyt kokonaan itsensä ympäri ja oli puhkeamaisillaan. Jos olisi puhjennut, veljeni ei tod.näk. olisi selvinnyt. Paksusuoli poistettiin kokonaan, joitain komplikaatioitakin tuli, joita jouduttiin korjailemaan uusilla leikkauksilla, mutta loppujen lopuksi kaikki päättyi hyvin. Tapaus ei kuitenkaan ole omiaan herättämään minussa luottamusta terveydenhoitojärjestelmää kohtaan. Kuten tuolla aiemmin joku totesi, hoito on hyvää kunhan siihen pääsee. Ja se taas tuntuu olevan paljolti sattumasta kiinni.

”Skolhund i service” kuulostaa siltä kuin koira olisi huollossa, siis korjattavana. ”Jobbar” on enemmän puhekieltä, mutta mikä ettei, ellei asiayhteys ole kovin virallinen. Itse kirjoittaisin ”skolhund i arbete”.

Päinvastoin kuin tuolla ylempänä väitetään, kännykät eivät olleet yleisiä 90-luvun alussa. Niitä kenkälaatikon kokoisia ”matkapuhelimia” oli harvoilla ja valituilla. Johtotehtävissä toimiva mieheni sai ensimmäisen Nokiansa joskus 90-luvun puolivälin kieppeillä, itse hankin ensimmäisen kännykkäni v. -97 ja olin omassa työyhteisössäni ensimmäinen, jolla oli kännykkä.

Tämä nyt oli tällainen sivujuonne, jolla ei ole suurta merkitystä tämän ketjun varsinaiselle aiheelle (tietämättömät, osaamattomat, tyhmät vanhukset.)

Kirjojen vuokraaminen? Koskaan kuullutkaan.