Käyttäjä25661

Mitä ihmettä tarkoittaa ”kunnioituksellisempia”?

Pihejä ovat Saksassa niin miehet kuin naisetkin. Kuuluu kansanluonteeseen. Lisäksi taitavat olla konservatiivisempia kuin Suomessa: ei pidetä ollenkaan itsestään selvänä että nainen ”saa” käydä töissä.

Poikkeuksia luonnollisesti on. Eivät kaikki ole samanlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Nyt tulee nolohko kysymys, mutta so what... Miten leffalippu nykyisin ostetaan? Käyn niin harvoin leffassa, että edellisellä käynnillä lipun voi vielä ostaa leffateatterin omasta lipunmyynnistä, ja paperilippu näytettiin ovella sisään mennessä.

Toivottavasti kukaan näsäviisas ei nyt tule kertomaan, että tällaisen tyhmän, vanhan kurpan on paras pysytellä vain kotona. Silloin tällöin tarjolla on leffoja, jotka olisi kiva nähdä.

Eikö kukaan viitsi neuvoa leffalipun ostamisessa? Minuakin kiinnostaisi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertainen selitys: valvotun päivähoidon puute. Molempien oli pakko olla töissä, että saatiin opintolainat maksettua, mutta kunnalliseen päivähoitoon pääsystä ei ollut toivoakaan, ainakaan pääkaupunkiseudulla. Kun hoitopaikkaa hakiessani selvisi, etten ole yksinhuoltaja eikä perheessä ole alkoholiongelmaa, minulle sanottiin suoraan, ettei kunnallisesta hoitopaikasta ole toivoakaan. Valvottua perhepäivähoitoa ei ollut. Lapsiparkoja jouduttiin pallottelemaan hoitopaikasta toiseen, osa parempia, osa kurjia. Näin siis 70-luvun alkuvuosina.

Mulla on vanhempia tuttavia suurista ikäluokista. He palkkasivat nuoren tytön kotiin hoitamaan lapsiaan 70-luvulla, jos molemmat vanhemmat kävivät töissä. Kotiapulaiset tekivät myös kotityöt, siivosivat, pesivät pyykin ja laittoivat ruuan lastenhoidon lisäksi. Äiti pääsi työpäivän jälkeen kotiin lepäämään. On ollut pikkasen helpompaa kuin meillä tänä päivänä. Meillä nykynaisilla alkaa toinen työpäivä, kun päästään kotiin. Ellei ole varakas ja osta palveluita kotiin.

Luulen, että sinulla nyt menee sukupolvet sekaisin. Olen itse suuriin ikäluokkiin kuuluva, eikä minulla sen enempää kuin muillakaan tuntemillani samanikäisillä perheellisillä ollut mitään ”nuorta tyttöä” kotiapuna, ei niin ensimmäiselläkään! Sen sijaan minun äidilläni oli 1940-luvulla nuori, kaupunkilaiselämää aloitellut maalaistyttö apulaisena, vaikka äitini oli kotiäiti. Samoin oli monella hänen tuttavallaan. Ja olihan apu todella tarpeen: äidilläni oli siinä vaiheessa kolme alle 5-vuotiasta lasta, eikä edes pesukoneita ollut, muista kodinkoneista puhumattakaan.

Sorry, mutta nauroin ääneen tuon kommentin tapahtumille. Sitä se on, kun yhä useammat lääkärit ovat muita kun suomenkielisiä. Minulla on yksityisellä puolella kaksi vakilääkäriä, ortopedi ja astmalääkäri, jotka kummatkin ovat ulkomaalaisia, mutta puhuvat suomea aivan sujuvasti. Siitä huolimatta joudun käyttämään eräänlaista yksinkertaistettua selkokieltä vaivojani selostaessani väärinkäsitysten välttämiseksi. Normaalisti puhun värikkäämpää kieltä.