Käyttäjä2464

Tämä ei siis olisi ensimmäinen lapseni, esikoiseni on 10 vuotias, aikaisemmasta suhteestani. Siitä huolimatta, että minulla lapsi jo on niin tämä vauva on ollut jo pitkään toiveissa eikä keskeytys tunnu yhtään sen paremmalta vaihtoehdolta vaikka ei ainokaiseni olisikaan.

Ikää minulla on 32 vuotta eli periaatteessa aikaa lapselle vielä olisi, mutta paljon pitäisi tapahtua ennen kuin lapsi olisi taas ajankohtainen.

Tukiverkosto on kunnossa ja varmasti vauvan kanssa pärjäisin ilman isääkin. En elä siinä toivossa, että isä tulisi mukaan lapsen elämään. Tällä hetkellä olen niin loukkaantunut, että en välitä nähdä koko miestä enää. Ajatukset on vain vauvassa ja siinä mikä on tässä kohtaa oikea ratkaisu.

On muitakin.. Avasin juuri keskustelun omasta tilanteestani

http://www.vauva.fi/keskustelu/2633577/2_vuotta_yritysta_ja_nyt_abortti

Nyt mietin samaa, että abortti vai yksinhuoltajaksi. Miten raskausajan ja varsinkin vauva ajan jaksaa yksin?