Käyttäjä23
Seuratut keskustelut
Kommentit
Kiitos vastauksista.
Mietin pitkälle viime yöhön sängyssä , että miksi mä kestän tuollaista kohtelua. Tämän viestiketjun aloittaessa mua lähinnä vain ärsytti mitä mies sanoi enkä juuri sen syvällisemmin asiaa ajatellut mutta nyt kun jaksoin avautua tästä tänne ja luin kommentteja niin pisti miettimään.
Tajusin, että äitini ja suhteeni oli melko samanlainen. Kun hän joi, hän purki pahan olonsa minuun(kin) ja sain kuulla vaikka mitä kauheaa. Huora jne. Tästä asiasta ei keskusteltu enää kun hän oli selvä. Jos muisti kohtuuttoman käytöksensä, hän saattoi lahjoa, antoi rahaa, mentiin syömään. Oli kiltti ja nauratti. Jos asiasta puhui niin vaihtoi puheenaihetta tai mumisi vain jotain "nii nii.." Ja muutti keskustelunaihetta. Taas sama käytös toistui kännissä.
Tiedän, että vaikka olen joutunut lapsuuteni sietämään tällaista niin minun ei tarvitse sitä enää jaksaa. En vain osaa suhtautua asioihin niin voimakkaalla reaktiolla niin kuin moni tekisi. Se sattuu ja vituttaa aikansa mutta kuitenkaan en pysty siitä tehdä numeroa, otan sen lopulta olankohauksella ja menen eteenpäin. Tapahtumat toistuu mielessä vähän väliä ja suututtaa vuosienkin jälkeen mutta jostain syystä en sen enempää pysty käsittelemään asioita.
Miehen ja minun suhteessa kyllä minun sanomisista/käytöksestä tehdään numero ja pyydänkin anteeksi monta kertaa vaikka asia ei edes olisi paha ainakaan siinä mittasuhteessa mitä miehen käytös joskus on. Otan sitten siinä yhteydessä hänen tekemiset ja sanomiset esiin mutta jollain tavalla hän hiljentää mut, käskee painua tiesmihin helvettiin tai perseenreikään ja minä olen taas se pahan alku ja juuri. Sama tilanne toistui äidin kanssa jos jotain takaisin menin sanomaan. Loukkaantui niin verisesti ja kertoi kuinka on antanut kaikkensa ja auttanut mutta en arvosta pätkääkään. Tuli huono omatunto ja pyysin anteeksi.
Mietin viime yönä miten saisin tunteeni kerrottua niin hyvät kuin pahatkin ja saisin itsekunnioitusta riitatilanteissa enkä vain antaisi lopulta olla mutta en tiiä.. Jokin tulee vastaan aina. Tuntuu, että pysähtyisin ja en pysty ajattelemaan mitään, pää lyö tyhjää ja kuuntelen vain. Osaan takasin sanoa mutta lopulta vain myönnyn ja olen vain hiljaa enkä saa kerrottua miltä se tuntui koska häpeän ja uskon itsekkin moitteisiin.
Pitkä avautuminen.. :D
Ap
MammaAv kirjoitti:
Miksi olet sen kanssa? Luuletko että se tuosta parantuu? Pahenee vain. Ja taatusti pettää enemmin tai myöhemmin, millä ei ole mitään tekemistä tissiesi kanssa. Mies vain on kokovartalomulkku.
Pyysikö anteeksikaan?
Ei ole pyytänyt anteeksi. Oli varmaan tosissaan. On hän pettänyt minua ties kuinka monta kertaa ja olemme eronneetkin. Sen jälkeen jatkettiin ystävinä ja suhde muuttui täysin, paljon paremmaksi mitä oli silloin. Silloin se oli aivan kauheaa, yhtä helvettiä. Huutoa ja itkua sekä päihteitä, masennusta yms.
Nyt kaikki paljon paremmin kun olemme etääntyneet ja kiintyneet toisella tavalla takaisin toisiimme mutta toivottavasti viime kertainen ei ala toistamaan itseään pikkuhiljaa..:( sitä en ansaitse.
WraithTodd kirjoitti:
Herää kysymys, miksi olet tuollaisen miehen kanssa, joka arvostelee törkeästi ulkonäköä.
Välillä en tiedä. Näitä sattuu onneksi harvoin ja kaikki aina kännissä. Kai rakastan häntä ja tunnen usein yhteenkuuluvuutta hänen kanssaan. Usein kyllä tämän äijän takia saa itkeä ja vihata ja olisi vaikeaa kuvitella elämää ilman. Itsetuntoni kyllä on kärsinyt ja molempien hermot välillä kuluneet. Jokin pitää yhdessä.. Olen katsellut kuitenkin alkoholiongelmaisia koko ikäni niin haukkuihin suhtaudunkin pliisummin vaikka se satuttaisikin.
Jokin on kyllä päässäni vialla suoraan sanottuna. Vihaan huonoa käytöstä mutta hyvää käytöstäkään en pysty katsomaan. Tarkoitan, että kun olen tapaillut ihania miehiä, jotka oikeesti arvostavat mua niin ahdistun. Pelkään vaan jotain. Kai oon niin haavoittuvainen, että pelkään kohteliaankin arvostelevan minua selän takana. Lyhyissä suhteissa kaikki on hyvin mutta vakavaan mentäessä peräännyn. Tämä on ainut mies jonka kanssa olen itse ollut vakavissani mutta toinen osapuoli näemmä vähemmän. Helvetti on kyllä tasapaino tässä elämässä vinksinvonksin jokaisella elämän osa-alueella, varmaan sen takia en edes usko kuuluvani tänne paikkaan.
Ap