Käyttäjä2341

Ap. kirjoitti:

Olenhan kertonut, että mullakin on työpaikka. Vastaavia tehtäviä ei ainakaan nyt ollut tarjolla naisen kotikaupungissa, kun toissapäivänä vilkaisin. Ongelma sekin..

Nainen taas todennäköisesti löytäisi täältä helpommin töitä.

:) Toissapäivänä vilkaisit? Ei "nyt" ole tarjolla? Jos olet yhteiskunnan menosta tietoinen työnhaku ei ole nykyään ihan noin yksioikoista (en ole työtön itse, mikäli tätä oletat - huomattu muidenkin näppiksistä että olet kova poika olettamaan asioita = muutenkin huokuu kontrollifriikki luonne..?). Vihjaat itsekin että nainen "todennäköisesti helpommin" löytäisi töitä.

Ps. Moni joutuu kulkemaan tunnin työmatkaa suuntaansa oli heillä 200+ neliöinen talo tai not;)

Tartuin tohon kommenttiin koska vetoat syihin jotka eivät ole oikea syy. Kuulostaa että teillä on eri toiveet. Sinä haluat perheen ja nainen haluaa mitä hänellä nyt on - kumpikaan ei ole valmiita joustamaan. Päättelet jossain vaiheessa lopputuloksen onko se sopeutua ja etsiä kompromisseja vai lopettaa

Vierailija kirjoitti:

-Feissarit vai mitä ne nyt on, joita parveilee toreilla yms. Samaten jotkut Hare Krishna -tyypit, jotka myy jotain kookospalloja. Teeskentelen puhuvani puhelimeen kun menen ohi tai kävelen tosi nopeasti ja sanon että on kauhea kiire. Samaan sarjaan menee jotkut puhelinliittymien+puhelinten tyrkyttäjät kauppakeskuksissa.

Minäkin olen aina "tosi kiireinen tai työajalla hoitamassa asioita". Feissareille sanon olevani jo mukana toiminnassa ja toivottelen tsemppiä! Liittymän tarjoajille juu mulla on Sonera jo

Ps. Olen ollut monessa mukana ainakin joskus. Ihan omaa valintaa eikä painostusta:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Summa summarum: vtun pellet. Taas näitä puhkikulutettuja suomimyyttejä ja kliseitä. Ei ihmiset oikeasti muissakaan kulttuureissa ventovieraiden kesken mitenkään erityisen sosiaalisia ole. 

Umm, no siis täällä ulkomailla, missä minä asun, on todellakin jäätävää kun lenkillä pitää moikkailla vastaantulijoita. Poskisuudelmat meni tuossa todella vähän yli, kukaan ei pussaa tuntematonta, mutta tervehtiä pitää, jos ollaan samalla metsäkadulla. Hölkkään täällä shortseissa ja t-paidassa, koska 10 astetta ja auringonpaiste on minulle jo aika lämmin ja vähän väliä kaiken maailman mummelit pysäyttävät minut kommentoidakseen kauhistuneena, että eikö minulla ole kylmä. Kiitos kysymästä, mutta ei ole, olen ihan aikuinen ja osaan kyllä nämä vaatehommat jo. Voisinko nyt jatkaa lenkkiä? Mä menen sinne metsään urheilemaan, en sosialisoimaan. Tätä tapahtuu ihan jatkuvasti.

Naapuritkin saattavat jäädä jauhamaan jotain itsestäänselvää vaikka säästä, joten kuuntelen myös aina kuuluuko ääniä ennen rappukäytävään menoa. Kun olen menossa ovesta ulos sadevaatteet päällä, selvästi varautuneena huonoon säähän, samaan aikaan sisään tuleva naapuri ihan varta vasten pysäyttää kertoakseen, että siellä muuten SATAA VETTÄ. Joo, mulla on ikkunat, kiitos. Varsinkin siksi tämä ärsyttää, että kun olen menossa ulos niin yleensä pitää ehtiä johonkin bussiin tai on sovittua menoa, eikä ehtisi jäädä siihen turisemaan. Kyllä on välillä Suomea ikävä. Jotenkin kiva, että siellä suurin osa ihmisistä ymmärtää tämän oman tilan tarpeen ja antaa olla rauhassa.

Ei mua haittaa, jos on jotain oikeaa asiaa, toki sitten saa pysäyttää. Mutta sellainen täysin tarpeeton lätinä ärsyttää. Erityisesti, koska pidän aina kuulokkeita korvissa ja sitten pitää aloittaa koko tarina alusta, koska en kuullut.

Irlannissa sama! KOKO AJAN pitää olla sosiaalisessa valmiustilassa. Kävelyllä pikkukaupungissa moikataan kaikkia vastaantulijoita tai ainakin nyökätään. Kommentoidaan säätä mummojen kanssa, se on sellainen pakollinen rituaali.

Isommassa kaupungissa vastaantulijat saa ignoorata, koska niitä on liikaa. 😆 Silti pitää koko ajan säilyttää äärimmäinen kohteliaisuustaso: huomata takanatulija ja pitää ovi auki, antaa tilaa toisille KOKO AJAN anteeksipyydellen (siis vaikka joku törmää ostoskärryillä sinuun, SINÄ pyydät anteeksi olemassaoloasi. Ja se törmääjä pyytää vähän vuolaammin.)

Bussissa viereen istahtava puolituttu tai random mummo puhuu kanssasi koko matkan, halusit tai et. Sää ja politiikka tai naapurijuorut ovat yleensä pääpuheenaiheina.

Nuoret onneksi antavat istua hiljaa, koska älypuhelin!

Kuulostaa ihanalta - lomakohteena! Vakituisena asuinpaikkana? Maybe not :)

Mites jokin vapaa-ehtoistoiminta, vaikka vanhusten ystävätoiminta jossa toteuttaa leipomisintoa?

Työpaikan pikkujoulut/illanistujaiset kuuluvat listalle, ellei kyseessä ole muutenkin tiivis tai pieni yhteisö (tai "sivistyneesti juhliva" sellainen, no, aihe Finnish Nightmares)

Herkullista kun arka-anita twerkkaa Kaija Koon tahtiin ja peruspete vuorotellen halailee tai uhkailee esimiestä. Ja se seuraava maanantai :D