Käyttäjä226

Ehkä se on se huoli, mikä vanhemmalla on aina. Tuo sananlasku on vuosien takaa, ja silloin kaikilla oli monta lasta. Joku painoi enempi sitä sydäntä, toisen tie oli helpompi hänelle itselleen ja vanhemmille.

Mutta kyllähän lapsi voi mennä huonoille teille yllättäenkin. Vaikka on rakastettu, ja on rakastanut vanhempiaan. Mutta sitä ei kukaan varmaan toivo.

Yksi asia, mikä tuli mieleen, että emme hallitse mielenterveyttämme. Voi sairastua. Mutta silloinkin on mahdollista säilyttää kohtuullisen hyvä suhde vanhempiin.

"Kun lapset on pieniä, ne painaa syliä, mutta kun ne ovat suurempia, painavat sydäntä".

Tässä on varmaan totuuden siemen ainakin.

Vierailija kirjoitti:

kieltmättä vähä stressaa kesäkuussa rippijuhlat, konfirmaatio  su aamulla klo 10. Pitkämatkalaisia on mut niille sitte erikseen perunoita ja kastiketta?

Kun se rippilapsi on mun lapsi, en viittis keittiössä touhuta enempää kun ristiäisissäkään.Vanhkset kaikki tosi vanhoja ja autettavia.

Juhlissa usein ollu joku kylmä paisti ja perunasalaatti =tylsää.

Niin heittäkää mulle hyvä menuu. Ettei ne jää nälkäisiksi.

Niin, ne ovat sinun lapsesi juhlat, mutta et halua tarjota niitä. Täytyy hommata pitokokki, tai joku apulainen. Tuo asenne tuntuu pahalta...viittiks viskata pari perunaa.

Vierailija kirjoitti:

Korvaavia tuotteita maidolle on paljonkin helposti saatavilla. Soija, manteli, riisi yms.-maitoja löytyy joka kaupasta.

Totta. Riisi kasvaa Padasjoella, Mantelipuulehvästöt Varsinais-Suomessa ja soijaa tuotetaan käsivarren Lapissa. Työllisyys kasvaa näitä suosimalla. Tuonti kuriin.

Valitettavasti osa menee ehkä liiankin herkästi lääkäriin, ja osa senkun porskuttaa. En tiedä mistä se johtuu, että mennään vain pää kainalossa, tai joku vie. Luottamus omaan hyvään fysiikkaan?