Käyttäjä2123

Käyttäjä14 kirjoitti:

Käyttäjä2123 kirjoitti:

Käyttäjä14 kirjoitti:

Käyttäjä2123 kirjoitti:

Käyttäjä14 kirjoitti:

Kannattaa opiskella joku taito sen kielitaidon lisäksi.

Yli kolmekymppisenä ikä alkaa olla este, palkataan mieluummin nuorempi. Minna Marsh hankki työkekokemusta kirjoittamalla freelancerina lehtiin ja työllistyi lopulta sitä kautta.

Kolmekymppisenä? Höpö. Tuossa iässähän vasta alkaa hyviä duuneja saamaan, sitä ennen on harjoittelija.

Oman kokemuksen mukaan näin ei ole. Ne hyvät duunit menevät parikymppisille parempien perheiden lapsille tai erityislahjakkuuksille.

Erikoinen kokemus. Parikymppinen on nuuri valmistunut ja siis ihan osaamaton. Kolmekymppinen alkaa olla mahdollista päällikkötasoa jos lahjat ja asenne riittävät.

Siinä se vika onkin kun kuvitellaan, että heti vaan papereilla päästään johtoryhmään. Sit nillitetään kun ei saa töitä. Työnhaku ei ole haulikolla mapumista, pitää tehdä täsmäiskuja ja perustella hyvin miksi juuri minä saisin paikan.

Akateeminen työttömyys yleistyy sitä mukaa kun opiskellaan kaikenmaailman perhosten seksielämää ja muuta naistutkimusta, tai esim tässä kieltä. Ei riitä pelkkänkielitaito muuta osaamista tai kunnon työkokemusta ole. Kolmekymppinen on jo aika vanha ekaan duuniin, pitäis olla jo kokemusta vaikka kuinka.

Huonompi juttu alanvaihtajalle, työkokemusta voi olla jo taustalla mutta edellytetään että kolmekymppisellä on jo kymmenen vuotta alan kokemusta. Nuorempi saa anteeksi kokemattomuutensa ikänsä vuoksi.

Käyttäjä14 kirjoitti:

Käyttäjä2123 kirjoitti:

Käyttäjä14 kirjoitti:

Käyttäjä2123 kirjoitti:

Käyttäjä14 kirjoitti:

Kannattaa opiskella joku taito sen kielitaidon lisäksi.

Yli kolmekymppisenä ikä alkaa olla este, palkataan mieluummin nuorempi. Minna Marsh hankki työkekokemusta kirjoittamalla freelancerina lehtiin ja työllistyi lopulta sitä kautta.

Kolmekymppisenä? Höpö. Tuossa iässähän vasta alkaa hyviä duuneja saamaan, sitä ennen on harjoittelija.

Oman kokemuksen mukaan näin ei ole. Ne hyvät duunit menevät parikymppisille parempien perheiden lapsille tai erityislahjakkuuksille.

Erikoinen kokemus. Parikymppinen on nuuri valmistunut ja siis ihan osaamaton. Kolmekymppinen alkaa olla mahdollista päällikkötasoa jos lahjat ja asenne riittävät.

Siinä se vika onkin kun kuvitellaan, että heti vaan papereilla päästään johtoryhmään. Sit nillitetään kun ei saa töitä. Työnhaku ei ole haulikolla mapumista, pitää tehdä täsmäiskuja ja perustella hyvin miksi juuri minä saisin paikan.

Akateeminen työttömyys yleistyy sitä mukaa kun opiskellaan kaikenmaailman perhosten seksielämää ja muuta naistutkimusta, tai esim tässä kieltä. Ei riitä pelkkänkielitaito muuta osaamista tai kunnon työkokemusta ole. Kolmekymppinen on jo aika vanha ekaan duuniin, pitäis olla jo kokemusta vaikka kuinka.

Tiedän parikymppisiä jotka ovat heti päässeet päällikkötason töihin tai muihin hyviin duuneihin jo opiskeluaikana. Toisaalta osa (usein parempien perheiden lapset) hankkii jo opiskeluaikana työkokemusta vanhempien avustuksella, esimerkiksi työharjoittelu suoritetaan ministeriössä tai kansainvälisesti tunnetussa yrityksessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ite en tykkää sen tähen kun siinä pitäs höpistä jotai turhuuksia sen kampaajan kanssa

Minäkään en yhtään välitä keskustella kampaajani kanssa, vaikka tämä nykyinen vaikuttaakin mukavalta ihmiseltä. Otan aina kampaajakäynnille mukaan oman vieraskielisen kirjan, johon syvennyn heti, kun olen antanut ohjeet hiusteni laittamisesta. Sen jälkeen ei tarvitse seurustella kampaajan kanssa.

Tämä nykyinen on tosiaankin mukava, mutta aiemmissa on ollut aika kammottavia tapauksia. Eräs heistä ei millään tajunnut, ettei käsissäni ollut kirja ollut tarkoitettu keskustelun aiheeksi.

Jos mukanani oli jonkin maan historiasta kertova kirja, tahtoi kampaaja kertoa matkamuistoistaan ko. maassa. Kun perehdyin jonkin historiallisen rakennuksen arkkitehtuuriin, tahtoi kampaaja jakaa minulle palavan intonsa raunioihin. Hän rakastaa raunioita eikä voi kuvitellakaan matkaa, missä ei poikettaisi raunioille. Eihän siinä mitään, ihan kiva juttu, mutta en tosiaankaan tullut kampaajalle kuulemaan hänen ajatuksiaan vaan saamaan hiukseni kuntoon.

Yleensä kampaajat ymmärtävät, milloin asiakas haluaa rupatella, mutta siltä kampaajalta puuttui täysin tällainen taju.

Uudelle kampaajalle mennessä minua ärsyttää se tenttaus, kampaaja kysyy mitä teen työkseni tai missä olen töissä ym. henkilökohtaista. Tulee sellainen vaikutelma että haluaa selvittää "arvoni" ja yhteiskuntaluokkani, olenko pohjasakkaa vai parempaa väkeä.

Käyttäjä14 kirjoitti:

Käyttäjä2123 kirjoitti:

Käyttäjä14 kirjoitti:

Kannattaa opiskella joku taito sen kielitaidon lisäksi.

Yli kolmekymppisenä ikä alkaa olla este, palkataan mieluummin nuorempi. Minna Marsh hankki työkekokemusta kirjoittamalla freelancerina lehtiin ja työllistyi lopulta sitä kautta.

Kolmekymppisenä? Höpö. Tuossa iässähän vasta alkaa hyviä duuneja saamaan, sitä ennen on harjoittelija.

Oman kokemuksen mukaan näin ei ole. Ne hyvät duunit menevät parikymppisille parempien perheiden lapsille tai erityislahjakkuuksille.

Palstamammoja älykkäämpi mies kirjoitti:

Mikä tämän aloituksen pointti oli, ap? Et laittanut aloitusviestiin mitään omaa, kopioit ainoastaan toisten kirjoittamaa tekstiä.

Pointti oli se että korkeakoulutettujen työttömyys on kasvussa. Tällä palstallakin neuvotaan työttömiä että oma syy kun et opiskellut tai kehotetaan opiskelemaan. Ei opiskelu nykyään automaattisesti takaa työpaikkaa. Pitää olla parikymppinen vastavalmistunut ja omata runsaasti omam alan työkokemusta jos haluaa töihin.