Käyttäjä210
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
500 € on maksimi. iPhone se:ssä näyttö liian pieni.
Honor 7 haluaa, mutta sellainen on jo kaikilla kavereilla ja mietin, että seuraavaksi kaikki ostavat uudet puhelimet ja mun teini tulee käyttämään ainakin seuraavat 3 vuotta samaa puhelinta.
Yritänkin nyt ennaltaehkäistä tilanteen ja miettiä mikä puhelin mahtaa seuraksi olla suosittu? Kenelläkään tietoa?
Ei kannata pohtia, paras ostaa se mitä teini sanoo, tässä tilanteessa tuo Honor toki olisi muutenkin fiksuimmasta päästä oleva vaihtoehto.
Mahdotonta on ennakoida seuraavaa suosikkia, mutta Honorissa riittää luuria kolmeksi vuodeksi.
Jos puhelimen tekniikka ja hinta merkitsisivät mitään puhelimen suosiolle, niin Apple ei olisi saanut montaakaan puhelinta koskaan kaupaksi.
Olin kerran liki pari viikkoa syömättä, siis täysin ilman mitään syytä tai tavoitetta. Taisin olla lähinnä masentunut en kai ymmärtänyt kuinka paljon.
En vaan viitsinyt syödä ajatuskin ruuasta inhotti, tästä on kai jo kymmen vuotta aikaa.
En juonutkaan mitään mehuja tai muuta, pelkkää vettä join. Pari päivää oli vähän nälkä, mutta inho syömistä kohtaan oli voimakkaampi tunne. Ei ollut mitään halua syömiseen tuli oikeastaan aika hyvä ja vireä olo, tosin taisin maata silti koko ajan sängyssä, että hirveää energian kulutusta ei ollut. Koiraa toki ulkoilutin kolmesti vuorokaudessa, en muista tarkkaan, mutta saatoin energisessä vaiheessa tehdä pidempiäkin lenkkejä kuin yleensä.
Toisen viikon puolella alkoi tulla ongelmia kipujen kanssa kaikki paikat tulivat niin kipeiksi että vaikka yhä kaikki syöminen inhotti kivut tulivat niin koviksi, että oli ihan pakko pakottaa jotain hirveä sokerista marjajugurttia edes lusikallinen suuhun. Tämä oli siinä kymmenennen päivän paikkeilla. Tuossa vaiheessa olin niin kipeä, että varmaan puoliso ulkoilutti koiran, kun en meinannut pysyä pystyssä matkalla jääkaapille. Vähän kerallaan söin enemmän ja muutamassa päivässä olin taas fyysisesti kunnossa.
Sen huomasin, että ravinnon puutteeseen kuoleminen ei ole niin tuskatonta miltä se näyttää.
JUMALA JA TOTUUS kirjoitti:
Ateistit paasaavat suureen ääneen, etteivät Kristityt suvaitse heitä, mutta todellisuudessa eivät itse suvaitse Kristittyjä. "Maltilliset" ateistit tyytyvät haukkumaan Kristittyjä hihhuleiksi, sadisteiksi ym. järjetöntä kun taas radikaalimmat haluavat valtaan päästyään hävittää koko Kristinuskon maailmankartalta. Historiasta löytyy esimerkkejä mm. Neuvostoliiton ateistidiktaattori Stalin ja miten hän vainosi kristittyjä, sekä Mao Tsetung joka tapatti enemmän ihmisiä kuin kukaan muu koko maailmanhistorian aikana. Molemmat olivat fanaattisia ateisteja.
Ateistit eivät jaa keskenään minkäänlaista oppia, he eivät vain usko edes niihin kolmeen jumalolentoon, joihin kristityt uskovat eivät myöskään uskomonoteististen uskontojien jumalaan eivätkä miljooniin muihin.
Joku saattaa jotain paasata mutta tekee sen omissa nimissään ei ateistien puolesta.
Joku ateisti saattaa haluta hävittää kristin uskon, mutta sellaista oppia ateisteilla ei ole. Rauhan uskovat ne paasaa tälläkin hetkellä ympäri sivistynyttä Eurooppaa kuolemaa vääräuskoisille.
Asia ei ole vain retorikkaa, vaan kristityjä vainotaan tänään enemmän kuin koskaan historiansa aikana. Vainosta vastaavat niiden henkilöiden uskonveljet (ja ihan fyysisetkin veljet), jotka arkkipiispa kansankirkon suojelukseen on ottamassa.
AP on aika nurkkakuntalainen juntti. Kun vähän katsoo missäpäin chiliä nyt yleensä syödään niin suomalaiset, eivät siinä sarjassa pärjää, mutta jokunen yksilösuorittaja voi silti löytyä.
Suomalainen ammattikoulu on sijoittuu maailmanlaajuisessa vertailussa chilin syöjien kärkikastiin koulutuksessa. Valtaosalla chilliä syövistä ei ole takanaan edes 9 vuoden vertaa opintoja, jotka saa peruskoulusta. Monissa maissa jossa chili kuuluu päivittäiseen ruokavalioon alle 20 vuotiaita on suurin osa, eli ei ole paljoa opintoja tuohon ikään moni tehnyt. Autojakaan ei suurimmalla osalla edes ole.
Tiede tuntee tapauksen, jossa nainen sai liki kuolettavan allergiakohtauksen aidonnäköisistä tekokukista, kun sattui olemaan juuri tälle kukalle allerginen. Muistaakseni tapauksen kuvasi Sigmund Freud jossain opuksessaan.