Käyttäjä1973
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Kun naisella on huono itsetunto, hän ottaa tasoaan huomattavasti alemman miehen. Ongelma on ystäväsi vääristyneessä minäkuvassa. Säälin ystävääsi kahdestakin syystä siis. Toivottavasti herää ajoissa tilanteeseen.
Siis MITÄ??? Määritteleekö ihmisen ulkonäkö hänen tasonsa ihmisenä sinun mielestäsi? Pitäisikö hänen "herätä" ja jättää hyvä mies jonka kanssa hän on onnellinen? Oletko vähän yksinkertainen?
Vierailija kirjoitti:
Muutin joulukuun lopussa uuteen asuntoon ja huomasin oudon asian.
Asuntoni on siis yksiö ja minulla ei ole kuin ranskalainen parveke ja tupakoin, joten tykkään käydä alhaalla tupakalla.
Noo, nyt kun on ollut uudenvuoden juhlat ja lomaakin vielä tämä viikko niin olen ollut valveilla melko myöhään ja ollut siis menossa yölläkin alas röökille.
Parina edeltävänä yönä kumminkin lakkasin menemästä, sillä käytävässä seisoskelee pitkiä aikoja joku mies?? Ihan vaan seisoo paikallaan kuin halvauksen saanut eikä osoita merkkiäkään että lähtisi minnekään.
Säikähdin kuoliaaksi kun olin ensimmäistä kertaa menossa ovi jo auki, niin mies seisoi käytävän päässä tuijottaen mua eikä ilmekään värähtänyt.
En tiedä miksi jäädyin, mutta menin takaisin sisälle odottelemaan. Vähän ajan kuluttua tarkistin niin ukko oli samassa kohtaa ja päätin etten enää mene tuonne.
Sama homma jatkui kun kurkkasin ovisilmästä viimeyönä niin mies vaan seisoi käytävällä, tällä kertaa naama pois minusta päin.
Soitanko poliisit vai tarkkailenko tilannetta vielä, todella ahdistavaa!
En ole nähnyt tyyppiä päiväsaikaan, mutta puolen yön aikoihin herää ilmeisesti "eloon".
Nyt käytävällä ei ole ketään, enkä tiedä uskallanko kurkkiakaan tuonne enää yöaikaan.
Olisiko huumehörhö tai mielenterveyspotilas. Skitsofrenikot ovat usein jähmettyneissä asennoissa ja ilmeettömiä.
Vierailija kirjoitti:
Rumat: minkänäköisiä olitte vauvoina ja lapsina? Olitteko silloin söpöjä ja suloisia vai näkyikö rumuus jo silloin?
Lapsena olin aivan tavallisen näköinen. Muistan kun luokkakaverini ala-asteella arvioi luokkamme tyttöjä. Vain pari tyttöä oli hänen mielestään kauniita, muutama oli ruma ja loput tavallisen näköisiä. Minä olin se tavallisen näköinen, en kaunis enkä ruma. Murrosikää lähestyessä ulkonäköni kuitenkin alkoi muuttumaan. Minusta tuli hirviö. Nenäni kasvoi isoksi ja kyömyiseksi, ja ihoni muuttui punaisenkirjavaksi ja kasvoni olivat aina pöhöttyneen näköiset. Tukkani oli sotkuinen kiilloton variksenpesä ja ryhtini oli huono. Sain joka päivä kuulla rumuudestani ja olen katkera vieläkin siitä että ruma ulkonäkö pilasi nuoruuteni. Paras ystävänikin sanoi minulle että jos hän olisi minun näköiseni hän tekisi itsemurhan. En kuitenkaan tehnyt ja siitä olen onnellinen. Päätin muuttaa ulkonäköäni erilaisin keinoin ja olen tänä päivänä täysin eri ihminen sekä ulkoisesti että sisäisesti. Silti ahdistavat ajatukset synkästä nuoruudestani valtaavat aika ajoin mieleni.
Olen järkyttynyt näistä kertomuksista. Toivoisin että jotkut jotka ovat syyllistyneet rumien naisten pilkkaamiseen julkisesti kertoisivat täällä miksi he ovat niin tehneet. Oletteko todella niin pahoja ihmisiä että tietentahtoen haluatte loukata rumaa ihmistä joka jo muutenkin kärsii ja elää onnetonta ja yksinäistä elämää. Nautitteko siitä kun saatte murskata toisen itsetunnon ja viedä jopa elämänhalun? Vai mikä on pointtinne? Toivon vastauksia kun nyt on tilaisuus anonyymisti kertoa syyt tällaiseen törkeään käytökseen.
Loistavaa ironiaa! Näin sitä pitää!!!