Käyttäjä1947

Imetys on kuin vankila

Pakko saada avautua. En kaipaa vittuiluja, vauvani on todella rakas ja toivottu. Mutta IMETYS! Se on vain mun tissi joka kelpaa, ei mikään pullo (ja niitä kokeiltu monta). Ei pienintäkään mahdollisuutta päästä edes joskus muualle ilman häntä. Karsastan julki-imetystä myös, en ole siihen jotenkin pystynyt. Tuntuu, että on vauvan kanssa ihan yksin, kun ei kukaan muu pysty häntä ruokkimaan. Siitä tulee katkera olo. Enkä raaski jättää pullon kanssa kotiin huutamaan. :(
Syöttövälikin on 1-2h. Olen niin kateellinen kavereille, jotka voivat välillä antaa vauvan miehelle hoitoon. Meillä on riitoja, kun oma mies pääsee rilluttelemaan ja elää samaa elämää kuin ennen lasta. Itse toivoisin vaan pientä hengähdystaukoa, mutta olen vain elävä lypsykone. Vauva on kohta 4kk, ja soseita voisi maistattaa, mutta eihän niistäkään ole vielä vähään aikaan hyötyä, kun on niin pieniä määriä. Onko kokeneemmilla vinkkejä, miten saisi mielialaa ylös tässä tilanteessa? Olo on ihan kuin katkeralla akalla. :D