Käyttäjä1849

Veden katson mittataulukosta, mutta kahviporot kaadan pussista silmänmääräisesti.

Muserran pipareita kahvin sekaan ja mössään ne. Jäljelle jää kahvinmakuista keksimössöä.

Olen temperamenttinen, suutun helposti, huudan, paiskon ovia (yritän välttää) ja joskus tavarat lentelee. Tulistun todella helposti ja olen kipakka luonteeltani. Työelämässä ja vapaa-ajalla minua kuvaillaan todella rauhalliseksi ja hiljaiseksi (melkeimpä liian). Moni ihmettelee, miten olen aina niin rauhallinen. 

Oma isäni. Ei ehkä kuvittele olevansa, mutta silti halajaa paljon tasokkaampia naisia. Itse on 46v, mutta näyttää ikäistään vanhemmalta. On alkoholisti (entinen, lopettanut, joskus ratkeaa), polttaa tupakkaa, lihava, on sairaseläkkeellä ja hänellä on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Haluaisi itseään nuoremman ja hoikan naisen. Isäni on kyllä mukava ja haluaisin, että löytää jonkun, mutta kun ei ikinä näe kuin nuo nuoremmat naiset. Jossain kaupassakin aina ajattelee, että joku kaunis nuorempi nainen olisi katsonut häntä "sillä silmällä" ja että jos vielä näkee naista niin pyytää kahville. Sitten ihmettelee, kun ei löydä ketään. 

Mä olen perusnätti, hoikka, nuori ja pukeudun ihan siististi ja kivasti. Jos baariin eksyn niin pillifarkut, maiharit/nilkkurit (jossa vähän korkoa) ja joku toppi. Tai sitten mekko (ei mkn bile kuitenkaan) tai hame ja toppi. Mutta ilmeeni on vakava niin pysyy kaikki poissa. Tai sitten näytän vaan, että en kaipaa seuraa. Että ilme pelastaa, jos olet tavallisen näköinen. Jos olet todella kauniin näköinen niin se ei kyllä pelasta.