Käyttäjä1719

Vanhempien esimerkki ratkaisee ja se, miten opetetaan suhtautumaan lahjoihin. Olen kyllästymiseen asti kuunnellut ja seurannut, kun sisarusten lapset kysyvät jouluna kaikki lahjat jo avattuaan, "onko vielä lisää lahjoja". Avatut lahjat ei kauaa kiinnosta, ainakaan loput 10 jos ensimmäisestä paketista tuli jo yksi mieluinen. Hyllyt ja kaapit pullistelevat jo ennestään roinaa, mutta lisää pitäisi joka välissä saada. Kaupassa kinutaan leluhyllyllä, josko voisin ostaa jotain. Aika monta kertaa olen sanonut, että en osta.

Synttärijuhlien kaava tuntuu menevän niin, että paketit revitään vuorotellen auki ja tavara nakataan johonkin nurkkaan ja sännätään takaisin leikkimään kavereiden kanssa. Lahjojen antajia ei kiitetä ei lapsen eikä vanhempien toimesta. Auttaisi sekin, että lapsi avaisi lahjat rauhassa vanhemman tai lahjan antajan kanssa, jolloin voisi lapselle selittää, mitä ajatteli, kun hankki juuri tietyn lahjan.

Tottakai lapset pettyvät esim. pehmeisiin paketteihin, jos toivelistalla ei ole muuta kuin legoja, mutta mitä järkeä on kaikkien vieraiden kantaa kalliita legopaketteja, kun niitä ei kuitenkaan osata vielä kunnolla tehdä ja/tai osat häviävät hetikohta johonkin. 

Lapsille riittäisi aivan hyvin yksi tärkeä lahja, esim. pyörä (sitten kun sen aika on), johon saisi sitten kunnolla keskittyä vanhemman kanssa ja vaikka yhdessä asentaa siihen lamput, juomapullotelineet yms., eikä niin, että pyörän lisäksi työnnetään vielä kymmeniä pikkupaketteja.

Jos opettaa lapset pienestä pitäen saamaan kaiken mitä haluaa, niin ei kai ne mitään opi arvostamaankaan.