Käyttäjä16

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kyse on siitä että meillä suurperheiden äideillä ei ole aikaa valittaa vaan elämä menee joka päivä radallaan ja sitä eletään sen enempää murehtimatta:)

Jumpataan jos ehditään (jumpaksi laskettakoon myös vaunujen ja sisaristuimen työntäminen 2 ruokakassin kanssa), syödään jos ehditään (ruoka tehdään kyllä itse mutta syödään jos jotain jää - ei paino-ongelmiakaan), töissä käydään (toinen vie, toinen hakee ettei päivät veny yli 9h) ja talojakin on rakennettu 2 lasten kanssa (kiipeilivät tikkailla ja telineillä kuin oravat). 

Muistan kun pikkukakkonen oli 0-3v ja valvoi kaikki yöt eräs työkaverini sanoi ettei koskaan ennen ole nähnyt vihreää ihoa kenelläkään kuten minulla. No, 3v vartin pätkillä yöunet teki tehtävänsä:D Töihin lähdin silti 6.30 joka aamu  perus äitiysloman jälkeen. Eipä tullut edes miettineeksi vaihtoehtoja. 

Nykyään ei enää ymmärretä sisun ja pitkäjänteisyyden merkitystä.

Ai että kuulostaa ihanalle! Kärsi kärsi!

Ei kirjoittaja kuulostanut mitenkään kärsivältä? Näet tekstissä jotain, mitä väkisit haluat? Onko sinulla jotenkin huono olo omasta elämästäsi?

No ei ollenkaan; ”syön jos jää ruokaa ja iho on vihreä väsymyksestä. Silti häntä pörhöllään arvostelen muita jotka kehtaa sanoa että väsyttää!”

Syön ruokaa jos jää = olimme pienituloinen duunariperhe kun isoimmat lapset olivat pieniä. Aina ei jäänyt miehen ja lasten jälkeen minulle isoa annosta ruokaa syötäväksi, muutama suupala piti riittää. 

Iho vihreä väsymyksestä = lapseni tosiaan kärsi pahasta koliikista 3 vuotta eikä pystynyt nukkumaan kuin vartin pätkiä. Valitettavasti työt ja perhe-elämä esti sen että olisin voinut nukkua päikkäreitä tms. Hän oppi sittemmin nukkumaan yönsä, minä en enää. 

Tuossa ei ole mitään pörhöilemistä vaan kylmää faktaa tavallisen äidin elämästä. En aio syyllistää itseäni siitä että selvisin

Sairasta. Ei tuo lihavoitu kohta ole mitään "tavallisen äidin elämää." Mieskö vaan kaapi kattilan tyhjäks kattomatta yhtään että sulle jää mitään?

Minä pienikokoisen ja toimistotyötä tekevänä selvisin vähemmällä kuin ruumiillista työtä tekevä mieheni. Onneksi mulla oli työnantajan tarjoama lounasruoka arkisin

9 aikuista ja 3 lasta

Meillä on hyvin homogeeninen okt asuinalue. Olen tyytyväinen, täällä on turvallista ja rauhallista.

Sinapin, saaristolaisleivän ja piparit sekä jälkiruuan/kakun teen etukäteen.

Aattona herään normaalisti 06 ja laitan heti kinkun uuniin (3.5kg ehtii hyvin).

Sitten teen kylmäsavulohiherkun maustumaan ja leivon tortut pellille. Kun kinkku on valmis n klo 11 laitan tortut uuniin. Samalla aloitan 6 l puuron keiton. Kuorin perunat ja uunijuurekset. valmiiksi.

Klo 12 kaikki tulee meille ja joulu alkaa puuro/torttu/piparilounaalla. Mies savustaa lohen.

Klo 14 glögiä, juustokeksejä ja pipareita homejuustolla.

Sen jälkeen laitellaan alkuruuat vähitellen tarjolle ja keitetään perunoita lohelle. Uunijuurekset uuniin ja laatikot mukaan lämpiämään.

Koska mukana on 2-5v lapsia syömme jo klo 16.

Pääruuan jälkeen siivotaan pöytä ja jaetaan lahjat lapsille. Illemmalla sitten jälkkäri ja kahvit

9h koskenlaskua Ardeche joella Ranskassa.