Käyttäjä16

Mä en ollenkaan ymmärtänyt että nuorempi esimieheni oli minuun ihastunut. Vietin mukavaa yh äidin elämää, kävin ulkona ja matkustelin. Ja kun ystäviä oltiin kerroin tietty tälle esimiehelleni kaikki jutut (olimme ystävystyneet tosi läheisiksi mutta mulla ei edelleenkään kellot soineet...), toinen kuunteli korvat punaisena ja kärvisteli omissa tunteissaan. Näin meni yli 1,5 vuotta!

Kunnes sitten ilmoitin toukokuussa että aion vaihtaa työpaikkaa syksyllä - silloin hänen oli pakko tehdä aloite.

Hän ajoi 150 km mökiltä takaisin kaupunkiin vain tavatakseen mua  muutaman tunnin mutta tuo tunti venyikin yhdeksi yöksi ja siitä alkoi seurustelumme. 2 vkoa myöhemmin mut esiteltiin vanhemmille ja 2 viikkoa siitä oli lapset mukana "mummolassa".

Tuosta on nyt kulunut yli 21v ja yhdessä ollaan edelleenkin:D

Olkaa rohkeita ja tehkää se aloite - jos menee mönkään on ainakin yrittänyt. Eniten harmittaa se jos ei edes yritä mitään!

Meillä on 11v vanha kivitalo n 250m2 + lämmin autotalli. Maalämpö.

Kuukaudessa menee asumiskuluihin keskimäärin 360€, siihen lisäksi nuohous 40€, lumen auraus 20-100€ ja kiinteistövero 700€/vuosi.

Vakuutukset toki myös, mutta tarkkaa summaa en tiedä kun siinä on kaikki samassa.

Entäs juopoille, heille myös ruokana.

Miten sitten ylipainoisille?

Ihanaa että ihmiset ajattelee eri tavoin.

36 vuotta stadissa asuneena 3. polven ex-stadilaisena ( 21v ydinkeskustassa, 15v esikaupungissa) en kaipaa sinne enää ikinä!! Mä olen niin onnellinen tässä mustikkametsäni keskellä isossa talossani 800m palveluista ja 22 min Helsingin rautatieasemalta, täällä asuttu jo 18v. 

Näinhän se näyttää menevän - sitä mitä ei ole ollut kaipaa ja haluaa:)