Käyttäjä16

Ei sitä miehenkään halukkuutta lisää millään jos ei vaan haluta.

Mun mies eksyi nettipornoon reilu pari vuotta sitten ja seksi meidän välillä lähti harvenemaan kovasti. Laadusta ei varmaan ole ollut kyse sillä meillä seksi on aina ollut aktiivista, kokeilevaa ja nautinnollista. Minä olen normaalipainoinen ja pidän edelleenkin itsestäni huolta. Seksissäkin ollut aina se aktiivisempi osapuoli ja tehnyt aloitteita.

Tuosta tuli meille iso kriisi ja tiedän että nyt tuo nettiporno (mikä ei siis ole ollut koskaan kiellettyä kunhan ei ole toiselta pois. Minäkin katson) rajoittuu lähinnä työmatkoille kun toinen on kotoa pois. Olemme paljon kotitoimistolla ja 24/7 yhdessä noita matkoja lukuunottamatta.

Kriisistä selvittiin - tavallaan. En enää tee aloitteita enkä ole aktiivisesti mukana vaan mennään miehen toiveiden mukaan. Nyt välit on 2-6 vkoa (ennen max 1 vko) ja vähitellen mua alkaa tympimään koko juttu. Haluan olla haluttu ja rakastettu, nyt olen vain vaimo ja velvollisuus:( Mutta vaikka mies muuten on kuinka ihana ei häntä saa muutettua helläksi ja kiihkeäksi rakastajaksi mitenkään!

Mitä enemmän olen uupunut ja masentunut sitä enemmän nostan kierroksia. Olen levoton ja lähes hyperaktiivinen, touhuan koko ajan ettei tarvitsisi pysähtyä ja ajatella asioita. Pelkään sitä että jos pysähdyn kaikki kaatuu niskaan, en halua jäädä toisten huolehdittavaksi.

Keskivaikea dg ja psykoterapiaa vuosi takana.

Sivusuhde. Saan siitä läheisyyttä ja hellyyttä mikä avioliitosta puuttuu. Muuten hyvä elämä.

Miten keittiö voi edes olla kaaoksessa? Liian pieni vai liikaa tavaraa?

Tiskit laitetaan heti koneeseen ja koneesta kaappiin niin ei loju tiskipöydällä. Mua ärsyttää aamulla jos mies on tehnyt yöllä itselleen voileipiä ja murut + veitset on saarekkeella. Haluan tulla siistiin keittiöön aamulla!

Leipomisen tai ruuanlaiton välineet, ainekset yms siinä samalla omille paikoilleen, pesuun tai roskiin kun ruokaa ruskistaa tai laittaa pullat uuniin. Ei jää lojumaan koskaan.

Äsken tein kuningatarhilloa eikä siitä näy enää kuin 2 isoa purkkia työtasolla jäähtymässä. Kattila ja kauha on koneessa, sokeripussi omassa laatikossaan. Kunhan purkit jäähtyy laitan ne jääkaappiin.

Lehtiä lojuu joskus ruokapöydällä  mutta aina ennen ruokailua kerään ne kasaan ja laitan koriin mistä ne viedään sitten roskiin tai paperinkeräykseen.

Kerran viikossa imurointi ja lattian pesu (lakaisen päivittäin). Tasot pyyhitään päivittäin, kaappien ovet ehkä viikoittain, ei pahemmin likaannut. Jääkaapin pyyhkäisen viikon parin välein rätillä - ostan ison satsin ruokatarpeita kerralla ja kun kaappi tyhjenee ennen seuraavaa kaupassakäyntiä on hyvä hetki pyyhkäistä jos jotain on sotkeentuntu. Pari kertaa vuodessa sitten pesu kloriitilla

Jos on liikaa astioita, kuppeja ja kippoja laita ilmoitus facen kirpparille ja anna pois. Säilytä vain ne mitä oikeasti tarvitset. Jos on jotain "perintöastioita" jotka on pakko säilyttää vaikka ei käytä niin laita tukevaan pahvilaatikkoon ja vie varastoon.

Voi sitä juhlaa viettää kotonakin. Ja ilman ukkoa.

Ap; kutsu hyvät ystävättäret kylään ja laitatte hyvää ruokaa ja otatte lasilliset viiniä kyytipojaksi. Juttelette tyttöjen juttuja ja nauratte itsenne tärviölle. Mulle tuollaiset hetket on sitä juhlaa! Tosin meillä on pari kertaa kuukaudessa vastaavia päivällisiä ystävien kanssa useinmiten miehet mukana:D

Mun mies teki aikoinaan 10-12h päivää kunnes oli jossain luennolla työtehokkuudesta ja itsensä likoon laittamisesta. Sen sijaan että luennoitsija olisi patistanut antamaan 110% sijaan 120% hän kysyikin minkä arvoinen kunkin elämä on. Siis se elämä mikä on duunipaikan ulkopuolella. Mies tajusi että hänelle maksetaan vain 8 tunnista (ok, ylemmällä toimihenkilöllä/johtajalla ei ole tuntirajaa mutta kuitenkin) eikä kukaan kuitenkaan huomaa tekeekö hän jonkun homman klo 21 illalla vai 08 aamulla. Sen jälkeen meillä elämä rauhoittui: mies tekee sen 8h töitä, joustaa jos on tarvis mutta pitää lomat viimeistä päivää myöten. Lomalla kännykkä on äänettömällä ja läppäri jää kotiin. Perhe etusijalla, aina ja jakaa arjen hommat mun kanssani. Itse en pystyisi enää katsomaan miestä jolle työ on tärkeintä, siinä valuu vaan elämä hukkaan.