Käyttäjä16

minä minä kirjoitti:

Käyttäjä16 kirjoitti:

Mua hämmästyttää tässäkin eniten se että lihavalle ei saa sanoa mitään (tupakoitsijalle voi kyllä nalkuttaa hajusta, laiskalle makaamisesta, pelaajalle ajan tappamisesta, epäsiistille kylvystä ja pihtarille puutteesta jne).

Jos oma paino v-tuttaa niin kai sille pitää tehdä jotain viimeistään siinä vaiheessa kun huomaa että kumppanikin välttelee. Sillä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa jos ei vaan pysty enää koskemaan toisen paisunutta vartaloa. Sen verran pitäisi voida tehdä oman parisuhteen eteen! Lihavuus vie niin paljon pois koko perheeltä.

Kaikki laihtuu kyllä tavalla tai toisella.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että toisen painon huomauttelijoilla on itsellä jotain ongelmia omassa päässä. Tuntuisiko mukavalta, jos ihmiset sanoisi, että onpas susta tullut ruma naamasta. Aiotko tehdä sille jotain? Ei kestä katsella.

Naama on saatu syntymässä, läskit itse hankittuja. Eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoidat omat asiasi ja yrität etsiä ”paremman” kumppanin. Karma sitten kertoo löytyykö sitä kaltaisellesi 😏

Kyllä lihomisesta pitäisi voida saada sanoa. Onko sulla jokin ongelma, jos läskiintymistäsi pitäisi vain katsella sivusta leikkien, että olet hoikka?

Niinpä. Kun olet niin viisas niin sanopa miten me lihavien miesten puolisot otamme miehen läskit puheeksi miestä loukkaamatta? Suomessa useammalla naisella kuin miehellä on se lihonut kumppani. Miehistä 66% ja naisista 46% on lihavia.

Meillä on aina puhuttu miehen ylipainosta ja sen aiheuttamasta 2 typ diabeteksesta ihan siinä missä päivä säästä. Silloin on ollut myös helppoa keskustella ruokailutottumuksista ja tehdä niihin yhdessä muutoksia. Syömme muutenkin 80% hyvin mutta kun sairaus 19v sitten todettiin vähensimme hiilareita ruokavaliostamme. 4 kuukaudessa mieheni paino putosi 17 kg ja sairaus saatiin hallintaan. Parimetrinen mies painaa 100g mikä on oikein hyvä paino hänelle.

Ei asiasta puhumisen tarvitse tarkoittaa läskien tai jenkkakahvojen puristelua inhoten vaan aikuisten järkevää pohdintaa! Mutta myös lihavan täytyy olla vastaanottavainen keskustelulle eikä heti lähteä puolustautumaan. Se ei auta ketään.

Mua hämmästyttää tässäkin eniten se että lihavalle ei saa sanoa mitään (tupakoitsijalle voi kyllä nalkuttaa hajusta, laiskalle makaamisesta, pelaajalle ajan tappamisesta, epäsiistille kylvystä ja pihtarille puutteesta jne).

Jos oma paino v-tuttaa niin kai sille pitää tehdä jotain viimeistään siinä vaiheessa kun huomaa että kumppanikin välttelee. Sillä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa jos ei vaan pysty enää koskemaan toisen paisunutta vartaloa. Sen verran pitäisi voida tehdä oman parisuhteen eteen! Lihavuus vie niin paljon pois koko perheeltä.

Kaikki laihtuu kyllä tavalla tai toisella.

Vierailija kirjoitti:

Uudet asuinalueet on aina rakennettu pelloille.

Tässä omassa n 40 000 asukkaan kehyskunnassani kun mietin niin vain 2 okt aluetta muistuttaa etäisesti peltoaukeita.

Oma alueeni on kallioisella upealla rinteellä kuten muutkin. Hieno puusto, mustikkametsät eikä puhettakaan seisovasta kosteudesta:)

Paljon riippuu talon suunnittelusta. Jos keittiö on erillinen se tekee tilasta jo paljon ahtaamman. Tuollaisessa tilanteessa avaisin ensimmäisenä seinän. Vaikka avokeittiöitä paljon haukutaan ne antaa kuitenkin avaruutta pieniin tiloihin.

Me panostimme 120m2 talossamme oleskelutiloihin ja keittiöön. 2 makuuhuonetta on vain 11.5m2 (meidän vanhempien sekä työhuone) ja vielä kotona asuvalla kuopuksella 13m2 huone. Kaikissa kaapit vaatteille.

Makuuhuoneiden, wc:n, saunaosaston ja khh:n lisäksi meillä on 56m2 keittiö-oh-ruokailutila L muodossa. Keittiö on 5x4m ja sen erottaa olohuoneesta kaksipuolinen takka. Loppu tila n 4 x 9m on riittävä oleskeluryhmälle sekä 3.5m ruokapöydälle.

Laajennus on toki hyvä vaihtoehto jos sen voi järkevästi tehdä