Käyttäjä15391

Hurjasti onnea, Aadastella!

Itselläni on kp1, huomenna varaan kontrolli-uä:n. Olisi toinen letrokierto tiedossa, toiveena myös inseminaatio.

Tänään mieheni kertoi, että empii, haluaako mitään inseminaatiota. Olen kuulemma ollut huonolla tuulella 2 pv (joo, PMS) ja lisäksi empii inseminaatiota, koska se ei kuulemma ole luonnollista. Jokaisella on tietysti oikeus tunteisiinsa, mutta mielestäni hän ei osaa laittaa asioita mittakaavaan, vaan näkee suurempia mörköjä kuin niitä onkaan.

Että katsotaanpa sitten, miten maailma makaa tuossa 1,5-2 vk päästä.

Halti, kyllä siemennesteanalyysiin valmistauduttiin ihan oikein, 😁 se ei selitä vasta-aineita.

Tässä selvisi uutena/unohtuneena tietona, että miehelläni on suonikohju toisessa kiveksessä. Se saattaa selittää vasta-aineet. Mieheni ei siis itse muistanut ongelmaa ollenkaan lapsettomuuslääkärin etänä hoidetulla ensikäynnillä, enkä minäkään ole asiaan kiinnittänyt huomiota. Vuosia sitten mies kävi urologilla (ei siis lapsettomuuteen erikoistunut), joka oli sanonut, ettei ole vaikutusta hedelmällisyyteen, sillä toinen kives normaali... Noh, voi olla, ettei hänelle tullut mieleen mitkään vasta-aineet, sillä tosiaankin siittiömäärä ja liikkuvuus ovat normaalit.

Moni on maininnut unista. Itse muistan uneni vain stressaantuneena, normaalisti nukun kuin tukki. Noh, uneni monta kk tai ehkä jo vuosi sitten, en muista tarkasti:

Nuorempi veljeni ehtii saada ekan lapsen ja vanhempiemme ekan lapsenlapsen ennen meitä. Unessa muistan olleeni todella epätoivoinen.

Minulla on ollut alusta asti jollain tasolla aavistus, että meillä tulee olemaan vaikeaa. Seuraavaksi kokeillaan inseminaatiota, mutta siittiöiden vasta-aineet ovat miehelläni 100 % joten tarvitaan mahdollisesti myös IVF ja ICSI.

Ei mikään helppo rasti, kun yhdistää tähän ovulaatiohäiriöt, joihin vasta etsitään ratkaisua.

Mun mies on entinen aktiiviurheilija (kestävyysurheilu). Hän oli aika hukassa, kun joutui jättämään aktiiviurheilun vammojen/kremppojen vuoksi. Se heijastui kyllä käytökseenkin.

Itse olen normaalipainoinen, BMI 20,5. Mun mies huomatteli ennen usein mun syömisistä ja liikunnan määrästä, mikä oli häiritsevää. Annoin aika tiukkaa palautetta, ja nykyisin hän osaa elää ja antaa toisten elää "normi-ihmisen standardein". Välillä hän yhä huomauttelee lähinnä siskolleen, joka on hieman pyöreä, ja saa kyllä korjaavaa palautetta näistä.

Mutta - on muutoin todella hyvä mies. Eli ei mun mielestä kannata myöskään vetää liian suoria johtopäätöksiä, mikä on henkistä väkivaltaa tms. Palautettahan voi antaa puolin ja toisin, ja jokainen itse päättää, miten toimii.

Toki kannattaa kysyä itseltään ja olla itselleen rehellinen, onko suhteessa yleisesti ottaen hyvä olla ja millainen on tunnelma. Ja uskallatko tehdä omia linjauksia oman halun mukaan, vai tunnetko miellyttämisen tarvetta tai jopa pelkoa ja teet niin kuin toinen sanoo.

Meillä sitten kävi niin, että mies sai sperma-analyysin alustavat tulokset. Tarkat tulokset n. 3 viikossa. Harmittaa, ettei mies mennyt ennemmin tutkimuksiin, pelkään että missataan optimaalisinta hoito tulevassa kierrossa.

Siittiöiden määrä ja liikkuvuus olivat ilmeisesti ok, mutta valitettavasti hänellä on siittiöissä vasta-aineita, jotka alentavat hedelmöittämiskykyä. Puhelu oli hänelle ilmeisesti sen verran shokki, että jäi kysymättä tai sisäistämättä seuraavat stepit ja uusi hoitosuunnitelma. Selvitellään lisää.

Veikkaan, että meidän pitää siirtyä nyt inseminaatioon. Hemmetti, haluan varman ovulaation seuraavassa kierrossa! Mieluummin vaikka pistokset kuin letrotsoli, tai ainakin vaihto pistoksiin kesken kierron, jos letroilla ei riittävää vastetta.