Käyttäjä13128

Ihan varmasti voi näyttelijääkin joskus kyllästyttää. Näytelmät eivät kaikki voi mitenkään olla näyttelijällekään yhtä mielenkiintoisia, ehkä ei aina saa juuri haluamaansa roolia (en tiedä miten nuo teatterissa jaetaan?) ja työyhteisössä saattaa olla joku hankala tyyppi. Heikki Kinnunen näyttelee edelleen eläkkeelläkin mielellään, mutta kertoi yhdessä haastattelussa kollegastaan, joka eläkkeelle lähdettyään totesi, että "nyt riittää tämä pelleily" - oli siis helpottunut kun ei enää tarvinnut nousta lavalle. En muista nyt enää, kuka tämä kyseinen näyttelijä oli.

Itsekin sain yläasteella aina kasin liikunnasta, vaikka olisin mielestäni ansainnut ysin. Osallistuin koulun sählykerhoon ym. nostaakseni numeroa, mutta ei mitään vaikutusta. Jälkeenpäin ajatellen opettaja ei varmaan kunnolla edes muistanut oppilaiden nimiä ja kuka on kukakin.

Luulen myös, ettei hän ole sen kummemmin miettinyt numeroita muuta kuin antanut automaattisesti saman numeron vuodesta toiseen päästäkseen helpommalla. Kun menin lukioon, sain heti liikunnasta ysin.

Itselläni taas toisinpäin. Ei viitsisi lähteä mihinkään, ja ihmisten ilmoille meneminen ei houkuttele, mutta sitten kun lähtee, on aina ollut ihan mukavaa. Pitäisi käydä useammin ulkona ja tavata ystäviä ja tuttavia.

Hillitty värimaailma, turha pikkusälä pois, kukkia kylppäriin. Yleinen siisteys ja puhtaus.

Ei tuossa minusta ole mitään ongelmaa, jos et itse kärsi tilanteestasi. Sinulla on arvokas yksinolemisen taito. Sitä ei ole monella. Jotkut tarrautuvat huonoihinkin ihmissuhteisiin, ettei vain tarvitsisi olla yksin. Ehkäpä olet hyvin introvertti? Aikuisiällä on vaikea löytää uusia ystäviä/kumppania. Mieluummin sitten omassa hyvässä seurassa yksin, jos ei samanhenkisiä ihmisiä löydy.