käyttäjä-11350

Epikriisiissä luki, että mulla on kolme lasta. Tämä siis keskenmenon jälkeen, kahden lapsen äitinä. 

Hui hai, jokainen tyylillään :D Onnea kaikille!

SSE kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen kummemmin oirekuvaukseeni menemättä kysyisin, mihin tahoon minun kannattaisi olla yhteyksissä tämän epäilyni kanssa? Onko YTHS:llä joku numero tms. mihin olla yhteyksissä vai menenkö julkiselle/yksityiselle psykiatrille? Millainen on diagnosointiprosessi? Onko tosiaan loppuelämän kestävä lääkitys? Aiheuttavatko lääkkeet painonnousua? Mitenhän työelämän käy...en kyllä vielä tässä iässä (alle 40) haluaisi millekään eläkkeelle :(

Yksityislääkärit kannattaa tässä yhteydessä unohtaa, menet vain terveyskeskukseen yleislääkärin puheille. Hän lähettää sinut psykiatrian poliklinikalle, jossa sinua voivat auttaa psykiatrit, psykologit, sosiaalityöntekijät, erikoissairaanhoitajat ja eri alojen terapeutit. Vain harvoilla on mahdollisuus KELA:n kustantamaan psykoterapiaan, sikäli mikäli se osoittautuisi tarpeelliseksi. Ja yksityinen psykoterapia on hyvin kallista. Sen sijaan sinut voidaan ottaa psykiatrisen sairaalan osastolle useammaksi viikoksi hoitoon, jotta psyykkinen tilasi voitaisiin luotettavasti arvioida, kokeilla eri lääkkeitä / hoitomuotoja ja toivottavasti myös helpottaa oireitasi.

Seuraa tarkkaan itse, mitä eri asiantuntijat sinusta kirjoittavat ns. OMAKANTA.FI-rekisteriin. Jos siellä on asiavirheitä tai väärinkäsityksiä, ota ne rohkeasti puheeksi. Kaikella on vaikutus kaikkeen, mm. mahdollisuuksiisi saada sairasloman maksimin tultua täyteen kuntoutustukea tai äärimmäisessä tapauksessa pysyvän työkyvyttömyyseläkkeen (mutta tämä on vuosikausien prosessi).

Monet järeämmät psyykenlääkkeet voivat aiheuttaa runsasta lihomista ja voivat muutenkin laittaa elimistösi aineenvaihdunnan pahasti sekaisin (mm. veren rasva-arvot, sokeriaineenvaihdunnan, maksan toiminnan). Yli kymmenen vuoden kokemuksella voin kertoa, että aivan saman koulutuksen saaneet lääkärit voivat peräkkäisinä päivinä antaa aivan ristiriitaisia ja suorastaan vastakkaisia vastauksia samoihin kysymyksiin. Joudut siis myös ottamaan itse vastuuta siitä, mitä sinulle syötetään ja tehdään. Lue ahkerasti lääkkeiden pakkausselosteet (loppuun asti), ja hae tietoa luotettavista lähteistä, eikä esim. tältä palstalta. Luotettavia lähteitä ovat esim. Duodecim-sivustot, sekä Valviran ja Fimean sivustot (niissä voidaan julkaista erillisiä varoituksia jo käytössä olevien lääkkeiden haittavaikutusten minimoimisesta, mutta eivät lääkäritkään tunnu niitä aina seuraavan). USA:n FDA:n sivut ovat myös luotettava lähde, kun haluat tietää lisää jostakin lääkkeestä. Hyvään alkuun pääsee myös lukemalla suomenkieliset ja englanninkieliset Wikipedia-sivut. Ota puheeksi lääkärisi kanssa heti, jos huomaat sinulle määrättyjen lääkkeiden aiheuttavan haittavaikutuksia. Useille lääkkeille löytyy vaihtoehtoja, ja kunkin lääkkeen vaikutus on hyvinkin yksilöllinen. Lisäksi useiden (toimivien) psyykenlääkkeiden todellista vaikutusmekanismia ei vielä edes tunneta, joten aika paljon oikean lääkityksen haku perustuu hakuammuntaan.

Jos lääkityksesi osuu kohdalleen, voit mainiosti palata työelämään. Mutta vaikka sinut loppujen lopuksi todettaisiin peruuttamattomasti työkyvyttömäksi, niin tietyn määrän ansiotyötä saat silti tehdä ilman, että menetät eläkettäsi, sen mukaan kuin kykenet.

Alkoholin kanssa ei kannata läträtä ja liikunta jo sellaisenaan helpottaa myös psyykkisiä vaivoja, nämä(kin) ovat lääketieteellisiä totuuksia.

Onnea matkaan!

Ja muisra myös se, että noudatat lääkärin ohjeita. Jos et hoida itseäsi, niin kaikki kärsii.

Vierailija kirjoitti:

Kiva! Mä ryhdynkin nyt sitten pettämään! Tuletko ap sanomaan miehelleni, ettei sen vuoksi saa erota?

Ikävä asia todella! Mutta eikö asiaa voi muuten ratkaista kuin eroamalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveysongelmat ovat kulttuurisidonnaisia ongelmia.

Ei siinä ole mitään kulttuurisidonnaista, että välillä ihminen riehuu, tuhlaa ja sotkee asiansa ilman mitään pidäkkeitä, ei nuku eikä syö. Ja sitten taas välillä täysin lamaantuneena pohtii itsemurhaa, kun mitään ei pysty tekemään. Tämä sairaus on aivoissa, ja se pitää hoitaa. Muuten se vie ennenaikaiseen hautaan ihan kulttuurista riippumatta. Tsemppiä ap:lle!

Onko kehitysmaissa havaittavissa tällaisia ongelmia?

Jo se, että ap vastailee omiin viesteihinsä, kertoo paljon. Ilman asianmulaista hoitoa elämäsi ei muutu.