käyttäjä-11339

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi minun pitäisi kuoltuani luovuttaa elimiäni tuntemattomille ihmisille?

Kyllä mä tämän tavallaan ymmärrän. Eiköhän se nykypäivänä mene niin, että jos hyväkuntoinen nuori ihminen, mutta työtön ns. luuseri, joutuu onnettomuuteen ja on muutaman tunninkin jossain koneissa heräämättä, niin heti ollaan tyynyllä tukahduttamassa tai vetämässä piuhoja pois, jotta saadaan kallisarvoisia sisäelimiä luovutettua varakkaille veronmaksajille tai julkkiksille. Jos on elinluovutuskielto, niin sillä voi ostaa itselleen muutaman tunnin lisäaikaa, jos sattuisikin herämään, ettei tule ennenaikaista avustettua tappoa.

Juuri tuo heikon elämän hyödyttömäksi, vaivalloiseksi ja kalliiksi tulkitseminen on minustakin suurin riski elinluovutukselle.

Jos on tilanne, jossa tarvitaan kipeästi elimiä ja toiselta on pian "vapautumassa", milloin aletaan hyväksyä nopeutettu kuolema? Muualla maailmassa elimiä ryöstetään, joten ei minusta ole kauhean kaukaa haettua pohtia voidaanko meilläkin ajautua tilanteeseen, jossa elimiä pidetään arvokkaampina kuin sen kantajan henkeä. Toki tällä hetkellä yhteiskunta suojelee siltä, mutta arvot muuttuvat samoin kuin yhteiskuntarakenteet.

Jos olisi epäilystäkään, että saisin itse tai läheiseni saisi elimen toisen nopeutetun kuoleman ansiosta, en näkisi muuta vaihtoehtoa kuin kieltäytyä elimestä. Minulta käsittääkseni perussairauteni vuoksi ei elimiä luovuteta vaikka en ole kieltänyt.

LuigiVinetto kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syyttäjä miettii valittamista koska asiantuntijat pitää tuomiota liian lievänä ja eduskunta miettii lakimuutoksia. Että semmonen pikkumoka.

Kyllä saa mädätä helvetissä seuraaavat sata vuotta. Onhan siellä Piidör ja Trevor seurana.

Syyttäjältä ylilyönti narista tuomion pienuutta. En ole huomannut että media ja syyttäjä olisi vaikka raiskaustapauksissa ollut näin näkyvästi jahkomassa tuomion pienuutta.

Kyse on siitä että Axl on otettu silmätikuksi ja yleisesti hyväksytyksi kohteeksi purkaa omaa pahaa oloaan. 

Syyttäjän silmätikuksi pääsee tekemällä rikoksia. Syyttäjä ei kuitenkaan pura pahaa oloaan, vaan ihan työnsä puolesta vie syytteitä eteenpäin. Joskus siihen kuuluu jopa alempien oikeusasteiden tuomioiden vertaaminen oikeuskäytäntöön tai lainvalmistelutyöhön.

Syyttäjät tekevät niitä "ylilyöntejä" aina välillä, sekin kuuluu toimenkuvaan. Sitä varten on valitusasteet oikeudessa, jotka harkitsevat sitten, onko syyttäjän näkemyksessä perää.

Salakatselu on rikoslain mukainen rikos. Jos et ilmoita, kannattaa ainakin jatkossa katsoa ihan rehellisesti, eikä salaa sivusilmällä.

Hartioista ja hihoista jo tiedät, ettei pienempi ole sinun kokosi. Ei ne kädet varsinkaan lyhene edes laihtuessasi.

Bautismo de Fuego kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taiteesta ymmärtävät, selittäkää miten voi olla tuollainen summa työllä, jossa on muutama neliö paperilla?

https://taiko.fi/view/0o8jm-dilvd-67417

Voisin väsätä samanlaisen. Tuo ei vaadi mitään lahjakkuutta.

Voisit, mutta et ole. Siinäpä se ero.

Lars Holmström on lisäksi matrikkeli-taiteilija. Ei nyt ihan sieltä tunnetuimmasta päästä, mutta pitkän ja arvostetun uran luonut. Minäkin voisin laulaa joululaulun, mutta Bing Crosbyn versio on aika lailla rahakkaampi vaikka periaatteessa ihan käyvän imitaation pystyn siitä tuottamaan.

Kysymys kuuluukin, onko tyhmempi taiteilija, vai katsoja. Mistä se arvostus kumpuaa, kun ei se ainakaan taidosta voi tulla. Onko palkattu ensin joitain ihastelemaan ja sitten muut hönöt seuraavat perässä. Keisarin uudet vaatteet, kuten joku mainitsikin.

Tyhmin lienee hän, joka yhtä teosta hetken postimerkin kokoisena internetin yli katselleena kokee olevansa kykeneväinen arvioimaan taiteilijan koko lähes 50-vuotta kestäneen uran.

Se taulu on naurettavan helppo tehdä ja kaikenlisäksi ruma. Ei ole mitään merkitystä, vaikka ura olisi kestänyt 100 vuotta. Arvostus on ansaittu jollakin muulla, kuin maalaustaidolla. Mikä tässä on niin vaikea käsittää?
Ei ole vielä yksikään ketjussa oleva sanonut, mikä se on se ratkaiseva ero siinä, että Matti Meikäläinen piirtää neliön keskelle ruutua, jolloin sen arvo on 0e, tai kuuluisa taiteilija Who Ever piirtää samanlaisen ja arvo on 2500e. Se ratkaiseva ero on se pöljä, joka maksaa.

Oletteko muuten kuulleet sen jutun opiskelijasta, joka asetti ihan tavalliset rillit näyttelytilan lattialle, jolloin kävi niin, että ihmiset kuvittelivat, että se on suurta taidetta, ja ihastelivat ja äimistelivät. Kukaan ei kehdannut sanoa, että wtf.

Ero on osapuilleen sama kuin siinä että minä vedän nimmarin baseball-pallon kylkeen tai että Hank Aaron vetää nimmarinsa sen pallon kylkeen.

Toinen ero tulee siitä, että Matti Meikäläinen ei piirrä neliötä keskelle ruutua, tai jos piirtää, niin tekee sen kopioimalla jotakin toista tai muuten vaan asiaa sen kummemmin ajattelematta. Who Ever taas miettii sommitelmat, symmetriat, suhteet, värit, kontrastit, materiaalit, vedot yms. jolloin kokonaisuus on eheä ja katseenkestävä. Se toimii sisustuselementtinä ja tunnetun taiteilijan teoksena myös sijoituksena.

Se että sinä tai joku muu ei pidä abstraktista taiteesta on puhdas makuasia. Ei kaikki kuuntele samanlaista musiikkiakaan, ja vaikka Beethoven on kiistatta parempi säveltäjä kuin Darude, niin saattaa tuo jälkimmäinen silti kerätä enemmän listasijoituksia ja levymyyntiä.

Minusta abstrakti taide on mukavaa, sillä se on toisaalta täysin neutraalia ja sen voi ajatella olevan ihan puhdas sisustuselementti, joka toimii toisaalta myös sijoituksena. Toisaalta taas sitä voi lähestyä syvällisemmin taiteilijan koko urakehitystä seuraamalla, miettimällä miten se asettuu hänen muiden teosten rinnalle, mitä taiteilija on mahdollisesti sillä hakenut ja onko teoksen taustalla jotain syvempää symboliikkaa tai tarinaa joka ei ensi näkemällä (tai välttämättä mitenkään pelkästään näkemällä) aukea. Esittävä taide on jotenkin paljon "töykeämpää", sillä se kuva on aina läsnä. Sitä on vaikeampi mieltää vain sisustuksellisena elementtinä, vaan siihen joutuu aina ottamaan kantaa.

Tuo ei ole abstraktia taidetta, vaan väritetyt geometriset kuviot.

Ja hienon sisustuselementin tuosta tekisi, jos se on sijoitettu oikeaan paikkaan. Todennäköisesti samalla summalla vaan saa koko tilan vähän fiksumman näköiseksi, kun palkkaa sillä rahalla sisustusarkkitehdin tai vaikka teollisen muotoilijan valitsemaan tilaan sopivat elementit. Harvaan seinään tuollainen teos on juuri oikean kokoinen tai muuten istuva.

Vaikka joku on keksinyt piirtää neliöt, värittää niitä ja tehdä pari offset viivaa, ei se itsessään nosta arvoa. Tuon arvo on pari tonnia vasta, kun joku oikeasti maksaa siitä sen summan. Yleensä se tarkoittaa, että sille on sopiva kohde, mutta voihan se olla joku museonkin johtaja, joka sattuu haluamaan toisten rahoilla kyseisen taiteilijan teoksen kokoelmaansa. Itsessään ennen kauppoja tuon arvo on juuri se mikä siihen käytetty materiaali on maksanut.