Karkkipaperi

Nanna81, hyvä aloitus! Mä oon myös ollut vähän huolissani tukostaipumuksesta (mulla on trombosyytit vähän koholla ja ylipainoa), ja ajattelin neuvolasta pyytää tukostaipumuslabroja. Meillä on suvussa mun tädillä mm. krooninen veritulppa. 

Mulla on ollut tässä 3. raskaudessa enemmän pahoinvointia ja kuvotusta kuin aiemmin, ja voi olla että johtuu siitäkin, että nyt on vaikeampi levätä kun kaksi lasta. Mutta on ollut kyllä välillä selviytymistaistelua tämä alkuraskaus. 

Avocado, lohduttavaa kuulla, etten ole ainoa, kenen 3:tta lasta ei enää oikein muisteta :D Tsemppiä ultran odotteluun! Myös meitä mietitytti  monikkoraskaus, mulla on toinen raskaus alkanut kaksosraskautena, mutta ei edennyt kuin yhden kanssa, ja ikä lisää toki monikkojen mahdollisuutta.

Mulla kävi samanlailla kuin Leppiksellä, että luulin  meneväni ultraan 12+4 mutta olikin 5 päivää vanhempi, eli laskettu aika aikaistui ja kohta vaihtuukin jo 15. raskausviikko. Mä olin käynyt vajaata viikkoa ennen labroissa ja riskit laskettiin siinä ultrakäynnillä samantien (ei ollut merkittäviä riskejä).

Mulla on myös samanlaisia mietteitä kuin Lumikirsikalla, meille on tulossa 3. lapsi, ja ollaan jo 37-vuotiaita, eli kaveripiirissäkin 1-2 lasta hankkineet olivat samaan aikaan mammalomalla aikanaan kuin minä vanhemmista lapsista, mutta  nyt kellekään ei taida olla enää tulossa lisää muksuja, ja korona kyllä rajoittaa muskareita ym tapaamisia, eli se vähän huolettaa, aiemmin olen tykännyt käydä kaupungilla, tavata paljon kavereita ym. aktiivista elämää.

Kerroin myös jo töissä, niin esimieheni osaa ottaa äitiyslomani huomioon henkilöstömitoituksessa ensi vuonna. Ihan puhelimessa kerroin, koska en ole nähnyt häntä elokuun jälkeen, enkä ole varmaan näkemässäkään, kun kaikki ovat etänä :) sen kyllä huomaa, että vähemmän ihmiset onnittelevat tai kyselevät raskaudesta nyt 3. lapsen kohdalla. Ekan kanssa sai enemmän onnitteluja, voinnista kyseltiin ym., nyt ei juuri kukaan laajasta tuttavapiiristä tai sukulaisista taida edes muistaa että olen raskaana (oltiin kerrottu aika monelle jo viime kuussa).

Tsemppiä kaikille! 

Kerro Wera93, miten ultrassa meni ja mitä noista luvuista sanottiin.

Tsemppiä kaikille!

Meille on tulossa 3. lapsi, ollaan 37 (ja mies 38)- vuotiaita.

Mulla on ollut tässä raskaudessa enemmän pahaa oloa ja lamaannuttavaa väsymystä kuin kahdessa edellisessä. En tiedä vaikuttaako se, että lepomahdollisuuksia on lasten kanssa vähän, vai johtuuko siitä että olen vanhempi ja myös ylipainoinen. Aiemmissa raskauksissa painoni on ollut normaalipainon ylärajoilla mutta nyt olen selkeästi painavampi. Tarkoitus oli pudottaa painoa kesän jälkeen ennen kuin raskaudun, mutta ehdin hankkiutumaan vasta parista kilosta eroon kun plussasin. Pelottaa näiden asioiden vuoksi (ikä ja paino) nt- ultra, mutta ei auta kuin toivoa parasta. Kahdessa aiemmassa raskaudessa kävin varhaisultrassa, mutta nyt ei jotenkin "ehditty" sitä varata ja parin viikon päästä onkin jo nt-ultra. Nyt on 10+4.

Koita rentouttaa jotenkin itsesi supistusten välissä, mietin joku rauhoittava paikka, rauhoittava biisi, tms. missä pääset hetkeksi rentoutuneempaan tilaan, jotta jaksat seuraavan supistuksen. Supistuksia voi tulla vaikka niin että supistus kestää 30 sekuntia, ja sitten 60 sekunnin tauko, niin siinä 60 sekunnissa olisi hyvä saada relattua ja vaikka hörpättyä vettä, syötyä jotain ja "nautittua" siitä että olo on hetken erilainen. Ja tätä voi jatkua tuntikausia. Itseäni ei supistusten välissä juuri sattunut mihinkään avautumisvaiheessa, toki ponnistusvaiheessa sitten sattuikin koko ajan.

En kokenut epiduraalia tarpeelliseksi, ekassa synnytyksessä se pilasi koko homman, jalka puutui, ja en tuntenut supistuksia. Tokassa paikallispuudutus auttoi riittävästi ja eteni tosi nopeasti.

Toinen neuvo on lapsen synnyttyä, että muista pyytää imetysohjausta/ apua jo pian lapsen syntymän jälkeen, ellei sitä tarjota. Jos vauva vaikka viedään teholle, pitäisi saada imetystä jo pian alulle ilman vauvaakin.