Kanelipulla

Villahuivi, sulla alkoi kuitenkin menkat ja kierto oli ilmeisesti ihan hyvänpituinen. Ei ylipitkää kiertoa eikä ihmeellisiä oireita päivätolkulla. Nyt uutta ovulaatiota kohti ja yritä löytää jotain mikä voisi rentouttaa sun pahaa mieltä edes vähän.

Mä oon tullut siihen tulokseen, että mieli tekee varsinkin alkuraskaudesta suurimmat oireet. Huomasi varsinkin mun ekan raskauden aikana. Kasa oireita mitkä loppui kuin seinään siinä vaiheessa, kun olin päässäni päättänyt että kesken menee kuitenkin. Todennäköisesti olisin ollut ihan yhtä oireeton niillä viikoilla kuin nytkin olin, mutta se oli niin toivottu ja ensimmäinen tärppi että aivan varmasti mieli voimisti kaikkia oireita.

Jäitä hattuun ja rennosti eteenpäin. Minäkin olen stressannut ja lukenut kroppani jokaista muutosta mutta sen olen oppinut keskenmenojen jälkeen ettei ne auta mitään. Ne ei vie raskautta nopeemmin eteenpäin eikä helpota surua jos "oikeassa" kuitenkin on.

Mä nautin mun oireettomuudesta melkein kahden kuukauden pahoinvointijakson jälkeen nyt! Rinnat on tasoittunut, mutta on ne kasvanutkin ihan liikaa jo nyt. Maitokin heruu jo. Vielä kaksi viikkoa rakenneultraan.

Minulla oireet vasta alkoi kunnolla rv 8 kohdalla. Ensimmäisen viikon aikana en kyllä tuntenut olevani raskaana, ei turvottanut eikä kiristänyt mikään. Nännit oli arat, mutta niissäkin turvotus ja verisuonien näkyminen alkoi vasta tuolloin rv 8 paikkeilla. Ja yhden keskenmenon ja tuulimunan kokeneena en oloista osannut yhtään päätellä miten käy. Keskenmenon aikaan oireita oli jonkin verran ja yllättäen rv 7 ne loppuivat. Ja siinä raskaudessa minulla oli aavistus keskenmemosta heti plussaamisesta. Tuulimunassa viiva oli haalea enkä tehnyt testiäkään toista kertaa kun taas oli outo tunne raskaudesta. Tämän kolmannen kohdalla olen ollut erittäin rauhallinen enkä ole stressannut oireita enkä niiden vaihteluita. Jokin mielenrauha ollut alusta lähtien.

Oireet vaihtelee päivittäin ja joillain oireita ei ole ollenkaan. Joillain mieli tekee oireet. Mitään et kuitenkaan sille voi jos kesken olisi mennyt, joten kehoitan olla liikaa analysoimatta ja miettimättä kehon muutoksia. Yhtäkkiä näet ja kuvittelet kaikenlaista.

Villahuivi ❤️ Lähetän aivan valtavan halauksen ja hurjasti voimia jatkoon! Älä kuitenkaan luovuta. Minun hyvä ystäväni on ollut hyvin samanlaisessa tilanteessa kuin sinä, yritystä yli kaksi vuotta ilman plussan plussaa mihinkään testiin (ei ovulaatiota, ei raskauksia) ja sama diagnoosi kuin sinulla. Hän söi Terot, Letrot ja pisteli irroituspiikkejä ilman tulosta. Kuitenkin kuukausi lääkkeiden lopettamisen jälkeen hän sai ensimmäisen oikean ja luonnollisen ovulaation. Kaksi kuukautta tästä hän raskautui. Ilmeisesti hormonihoito oli käynnistänyt jotain elimistössä ja raskautuminen mahdollistui.

Tiedän, että ihmiset ovat yksilöitä ja se mikä tapahtuu toiselle ei välttämättä tapahdu toiselle. Haluan kuitenkin tsempata, koska tämä taisi olla ensimmäinen kierto sinulle kun sait kunnon ovulaation ja kaikki tuntui toimivan. Raskautuminen ei ehkä tapahtunut nyt, mutta elimistösi on vastaanottavaisempi ja todennäköisyys onnistumiselle on suurempi kuin koskaan ❤️

Ja pahoinvointi alkoi kunnolla rv 8 ja jatkui päivittäisenä rv 14 asti. Sen jälkeen om helpottanut.