Kanelipulla

Mä en ole ikinä ajatellut että milloin haluan lapsen syntyvän, minulle sillä ei ole merkitystä. Itse olen loppuvuoden lapsi ja olen aina ollut koulussa hyvä ja samalla viivalla niiden kanssa jotka ovat olleet minua melkein vuoden vanhempia. Sillä en osannut ajatella oman lapseni kohdallakaan että haluaisin sen syntyvän tiettyyn ajankohtaan.

Aadastellalle valtavasti voimia! ❤️ Keskenmenon aiheuttama tuska on jotain mitä ei kenellekään soisi!

Tuo ultraan meno ilman miestä oli mulle todella kova pala. Eikä videopuheluakaan saatu ottaa. Tirautin itkut odotusaulassakin kun mietin mihin olen yksin menossa ja mistä mies jää paitsi. Kielto tuli edellisenä päivänä niin ei meillä ollut edes mahdollisuutta varata yksityiselle aikaa ennen varsinaista rakenneultraa. Ymmärrän täysin että tilanne on tämä, mutta silti! Toivon että tämä on kesällä ohi ja isä pääsee synnytykseen mukaan. Sekään ei ole päivänselvää juuri nyt. Ja siinä menee minun raja jos joudun yksin synnyttämään ja mies jää siitäkin paitsi! Ja synnytys on muutakin kuin ponnistusvaihe mihin isät tällä hetkellä vain pääsevät.

Täällä oli eilen rakenneultra ja kaikki rakenteet kunnossa. Aktiivinen pieni tyttö sieltä paljastui joka monotti mun virtsarakkoa koko ultran ajan ja käpertyi lopuksi kerälle.

Mies ei päässyt mukaan eikä kätilö sallinnut videopuhelua. Mä pyysin sukupuolen kirjoittamaan paperille ja katsottiin se yhdessä miehen kanssa kotona. Se oli ihana meille molemmille ❤️

Mulla on ollut alusta asti tyttöintuutio. En oikein edes tiedä miksi. Sen rajun 7 viikon pahoinvoinnin perusteella voisi täsmätäkin. Olen miettinyt jälkeen päin, että miten ihmeessä jaksoin käydä töissä kun samaan aikaan juoksin aina kotiin tullessa oksentamaan ja olin super väsynyt. Kai joku keskittyminen auttoi ja olen liian tunnollinen.

Sanoin että pahoinvointi on mennyt ohi ja nyt olen kahtena iltana oksentanut ruuat pihalle.. Pitää varoa mitä sanoo. Tsemppiä niille joilla pahoinvointi jyllää. En osaa antaa miten vinkkejä miten sitä voisi helpottaa, kun itselle ei auttanut mikään. Ihan sama kuinka usein tai harvoin söi. Ainoa minkä huomasin vaikuttavan negatiivisesti, oli unet. Silloin kun unet jäi lyhyeksi, oli seuraava päivä vaikeampi.

Mulla alun pahoinvointi (vk 8-14) oli kotona aina pahimmillaan, riippumatta vuorokauden ajasta. Töissä meni hyvin, en tiedä miksi. Mutta aina kun tulin kotiin ja heitin vapaalle, niin oksetti eikä mikään maistunut. Ja yleensä joka päivä oksennus lensikin, jopa keskellä yötä piti nousta oksentamaan ja syömään. En ollut töistä pois päivääkään ja tein kouluhommiakin sivussa.

Täällä on nyt rv 19. Liikkeet tuntuu säännällisen epäsäännöllisesti, nyt viikon ajan päivittäin. Maha kasvaa ja oon joutunut siirtymään äitiysvaatteisiin mitä en vielä yksiä farkkuja lukuunottamatta omista. Ärsyttää shoppailla äitiysvaatteita, kun niitä ei saa mistään ja joutuu tilaamaan kokeilematta.