Kakkahattutäti

Vierailija kirjoitti:

Missä asut jos joka päivä sataa? Ja sinussa muuten näytät meille kaikille millainen tosiystävä on!

Tosiystävä? Olisin mielellään, mutta vaikeaa se on, kun toinen ei pysty tapaamaan eikä tekemään mitään yhdessä. Muuta kuin kävelemään ulkona monen metrin turvavälillä, niin etten edes kuule, mitä hän puhui.

Väkisin en pysty olemaan kenenkään ystävä.

Olen jättänyt yhden ystävän tapaamisen, koska hän ei voi tulla kenenkään asuntoon ilman maskia. Tai ei ylipäänsä pysty tapaamaan sisätiloissa.

Hän haluaisi vain sellaisia tapaamisia, että ollaan ulkona. No tuolla sateessa istuminen ei innosta, joten katellaan vaikka ensi vuonna...

Eikö se kenkä löytynyt Armonkalliolta? Ja huutoa oli kuulunut?

Mullakin oli kolmekymppisenä tuollainen suhde. Luulin, että se oli ihan ok, mutta jälkeenpäin tajusin, että ei se alkuihastuksen jälkeen oikeasti lähtenyt lentoon se homma. Jotenkin vaan jämähdettiin yhteen, nähtiin noin kerran viikossa.

Koko ajan mulla oli tunne, että olen riittämätön, kun toinen ei ole rakastuneempi. Erottuamme tajusin, että olinkin itse asiassa tosi helpottunut.

En nyt tiedä oliko tästä hyötyä. Jotenkin vaan tuli se oman suhde mieleen tuosta sun kuvauksesta.

Veikkaan, että suhteenne ei ole se oikea kummallekaan. Ei nyt oikein kuulosta siltä.

No kyllä mulle ainakin on ollut. Ja vaikka sitä oikeaa ei ole löytynyt, aion pitää hauskaa kaikkien niiden väärien kanssa.