Kakkahattutäti
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vaimoksi, mutta ei perheeksi kirjoitti:
Talo on oikeastaan minulle se asia joka hiertää. En halua riskiä, että jotkut perheen ulkopuoliset omistaa osuuden minun kodista. Siksi en voi hankkia yhteistä taloa miehen kanssa, mutta se ei kuulostanut hänestä reilulta.
No eikö tuo ongelma ratkea sillä, että teette juristin vahvistamat paperit yhteisestä omaisuudesta ja siitä, miten sen kanssa toimitaan, jos toinen kuolee.
Teillähän ei ole perinteistä ydinperhettä koska teillä ei ole lapsia, sen takia myös nuo perintöasiat täytyy miettiä tarkkaan. Talon ostatte tietysti puoliksi niin että kummallakin on 50% osuus siitä. Tarvittaessa sitten vaan toisen puolison kuollessa sinä saat puolet ja miehen perikunta puolet. Eihän tuossa mitään epäselvää tarvitse olla.
Kyllähän näissä asioissa veri on vettä sakeampaa. Jopa minä lapsettomana ihmisenä ymmärrän tämän.
Minulla on suvulta perittyä varallisuutta tulossa, ja aion pitää huolen, ettei kukaan uusi kumppani lapsineen pääse "perinnönjaolle" edes vahingossa. Ilman muuta perintö pidetään omassa suvussa.
Nykyäänhän melkein kaikki testamentit tehdään siten, että testamenttaava osapuoli sulkee perinnön saajan puolison ulos. Näin on pakko tehdä, sillä on liikaa esimerkkejä siitä, että puoliso on ottanut eron ja junaillut perinnöstä tällä tavalla puolet itselleen.
Tässä ketjussa hämää se, että se lapseton nainen nähdään loisena. Oletteko tulleet ajatelleeksi, että yleensä se lapseton puoliso on varakkaampi kuin se, jolla on lapsia?
Eli jos siinä joku on euronkuvat silmissä, niin kyllä se todennäköisesti on se puoliso, jolla niitä lapsia on. Jokainen tietysti haluaa vetää "kotiinpäin" eli omille lapsille kaikki perinnöt, muiden kakarat ja sukulaiset olkoon ilman. Näinhän tämä menee.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 45 mies vähän vanhempi. Tiedän kyllä monia lapsettomiakin omasta ikäluokasta. Sitä en tiedä onko kaikki lapselliset näin vauhkoina omaisuudestaan ja perinnöstään. Eihän näistä niin suoraan puhuta, mutta näyttää olevan pinnan alla päällimmäisenä.
Kyse ei ole misyään vauhkoamisesta, vaan omasta vanhuuden turvasta. Jos on koko ikänsä raatanut ja kerryttänyt omaisuutta, ettei vanhana tarvitse olla köyhänä ja ilman tukiverkkoja, niin ei niitä rahoja ihan tuosta vaan heitetä menemään.
Lapsettoman ihmisen pitää aina huolehtia siitä, että on se vanhuuden turva. Ja pitää huoli siitä, että testamenttiasiat on hoidettu. Muuten kuolemasta seuraa vain riitaa. Vanhuksella täytyy jossain vaiheessa todennäköisesti olla myös edunvalvoja, jos hän itse dementoituu. On luontevaa, että se on perivä sukulainen, esim. sisaruksen lapsi.
Varmasti varakkaan lapsettoman vanhuksen kuolinvuoteen ääreen tulisi "perinnönjaolle" mielellään moni yh-vanhempi kakaroineen, sen olen kyllä huomannut lähipiiristä. Näitä tapauksiahan riittää kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Miehen perhetaidot taitavat olla aika lailla nollan luokkaa. Selvitäpä miten muuten hän aikoo kohdella sinun lapsiasi, jos tuo sama syrjintä jatkuu ihan arjessakin. En lähtisi itse rakentamaan tulevaisuutta tuollaisen miehen kanssa. Itse arvostan perhettä yksikkönä, jossa hankitaan yhteistä omaisuutta, vaurastutaan yhdessä ja jätetään lähtiessämme kaikki yhteisille perillisille.
Niin, yhteisille perillisille. Mutta kun tässä ei ole mitään yhteisiä perillisiä. Olisi hienoa kun ihmiset edes tajuaisivat aloituksen...
Anteeksi nyt, mutta tästä viestistä saa kuvan, että te ette oikeastaan ole edes puhuneet siitä, tuleeko teistä yhteinen perhe vai ei. Miksi suunnittelet talon ostoa miehen kanssa, jonka kanssa et ole edes puhunut koko asiasta? Haluaako mies edes saman katon alle lastesi kanssa asumaan? Ehkä kannattaisi miettiä nyt niitä asioita ensin, perintöasiat on kuitenkin aika kaukana tulevaisuudessa...