Kakkahattutäti

Kaikilla ulkomaille muuttaneilla on yleensä sellainen kuherruskuukausi sen uuden asuinpaikkansa kanssa. Suomi on perseestä, suomalaiset kateellisia ja kusipäitä, täällä on kaikki paremmin jne.

Yleensä elämä on alussa kuin jatkuvaa lomalla oloa, bileitä ja hauskanpitoa. Joten joo, tottakai se on mukavaa.

Sitten se arki tulee vastaan. Mitä jos tulee terveysongelmia tai ulkomaalaisen puolison kanssa saadut lapset pitäisikin saada hyvään kouluun? Kaikki maksaa, terveys reistailee, elämä ei olekaan pelkkää juhlaa. Työpaikka saattaakin mennä alka, rahat alkavat loppua. Ongelmien edessä on aika yksin, kun ei ne bilekaverit oikeasti välitä. Perhe ja aidot tukiverkot puuttuvat.

Olen seurannut sivusta monen korkeasti koulutetun ulkomaille muuttoa. Yleensä aina on lähdetty isoin toivein ja torvet soiden. Yleensä on tultu nöyränä viimeistään siinä vaiheessa takaisin, kun tarvitaan terveydenhuoltoa tai lapset pitäisi saada kouluun. 

Mä voisin viihtyä tuossa suhteessa!

Hoitaahan mies muuten hommansa, osallistuu yheteiseen arkeen jne?

Voisiko hän sitten toistaiseksi jatkaa sairaslomalla oloa, ja opiskella samalla omaan tahtiin? En tiedä, miten pitkään tuota on mahdollista jatkaa, mutta jos löytyy lääkäri, joka suostuu kirjoittamaan sairaslomaa lisää, niin kyllä varmaankin?

Menit sitten ilmeisesti ja teit kuten käskettiin?

No mites meni noin niinkuin omasta mielestä?

Käsittääkseni opiskelupaikan voi pitää ilmoittautumalla poissaolevaksi. Tällöin ei aktiivisesti opiskele, mutta opinto-oikeus säilyy.

Parhaiten tuohon varmasti osaa vastata opiskelupaikan opintosihteeri. Häneltä kannattaisi kysyä.