Kakkahattutäti

Monella keski-ikäisellä ei enää mahdu kumppani siihen valmiiksi pureksittuun elämään. Hyvänä esimerkkinä tämä purjehtijamies ja moni muu.

Asia olisi täysin ok, jos nämä ihmiset olisivat sinut omien valintojensa kanssa (kuten tämä purjehtijamies varmaan onkin) mutta on myös niitä, jotka eivät ole valmiita jakamaan elämäänsä millään tavalla, ja sitten kuitenkin valittavat, kun kumppania ei löydy.

Miksiköhän, nii-in.

Vierailija kirjoitti:

Kun tapaa uuden tyypin, kannattaa aika pian ehdottaa leffaa, teatteria, keikkaa, pikkuristeilyä tms. Jos tyyppi ei suostu nuuta kuin peiton alla tekemisiin ja salkkareiden tuijotukseen, on törmännyt sellaiseen joka etsii vain panoseuraa. Ja myös nämä vanhemmille/lapsille esittelyt täytyy saada kuvioon mukaan sopivassa kohdin. Johan se tapailukin muodostuisi tosi pieneksi ja pintapuoliseksi jos toinen ei voisi koskaan olla paikalla kun lapset on paikalla. Netissä on paljon ihme kieroja mt tapaukksia.

Tämä on totta.

Ja sekin on muuten outoa, että yllättävän monelle miehelle vakiopaneminen silloin tällöin = parisuhde. Eli he eivät edes odota suhteelta muuta sisältöä. Hauskat jutut tehdään kavereiden tai työ- tai harrastusporukoitten kanssa, parisuhde on sitten sitä että käydään silloin tällöin panemassa.

Minua ei haittaa tatuoinnit, mutta pitkä, irtonaisena liehuva tukka ei kuulu keittiön lähellekään. Jokainen oikeasti ammattitaitoinen keittiötyöläinen käyttää harsomyssyä tai pitää vähintäänkin hiukset kiinni.

Paljon mielenkiintoisempaa olisi kuulla, miten moni mies lähtee lätkimään, kun vaimo sairastuu rintasyöpään.

Kaverini on lääkäri, ja hän kertoi olleensa työharjoittelussa (kuuluu siis kaikille lääkäriopintoihin) syöpäklinikalla sen pakollisen jakson. Hän ihmetteli, miten usein potilaat kertoivat miehen ottaneen eron. Eivät halunneet enää katsella tissittömiä ja leikeltyjä vaimojaan.

Jos työ on day in, day out niin silloin joku voi tulla lyhyemmäksi aikaa. Mutta jos kyse on projektiluonteisesta työstä, jossa prosessit kestää pitkään, ei kukaan voi automaattisesti hypätä toisen saappaisiin pariksi kuukaudeksi, ja sitten pois.

Työn luonne ratkaisee. Kai siellä rekrypuolellakin edes jollakulla on aivot?