Kakkahattutäti

Jotenkin tosi surullista luettavaa tänä ketju. Jotenkin tuntuu ihan uskomattomalta, miten vaikeita ja monimutkaisia naisten ystävyyssuhteet ovat. Kuunnellaan jotain sairaita vuodatuksia, toimitaan ilmaisena terapeuttina, väsytään ja katkeroidutaan, haukutaan selän takana ja heitellään narsismidiagnooseja.

Kuka mies toimisi ystävyydsuhteissaan näin?

Itse noudatan todella miesmäistä toimintatapaa kaverisuhteissa. Eli:

1) omat tavoitteet ja omat jutut menevät aina ykköseksi

2) kavereiden kanssa vietetään aikaa VAIN silloin, kun se oikeasti huvittaa ja on kivaa

3) kaverille ei tarvitse vastata puhelimeen, jos ei huvita jutella, eikä kenenkään puhelinterapeutiksi ryhdytä tietenkään

4) jos seura on huonoa, ei vaan oteta enää yhteyttä ja se siitä

Suosittelen kokeilemaan. Toimii!

Hyvä että Jussi on päässyt Ylellä tekemään jotain radio-ohjelmaa, muutenhan hänellä ei olisi enää mitään töitä.

Teatteritöihin hänellä ei ole enää asiaa. Sairaushistoria on liian hyvin muistissa ja varmaan aika moni silta tullut poltettua.

Jos jo noin suhteen alussa on noin huonoa, repiviä riitoja ja manipulointia, en kyllä tajua, miksi haluaisit jatkaa.

Suhteen alussahan kaikki on täydellistä, niitä pettymyksiä tulee sitten pikku hiljaa. Jos alussa jo on tuollaista, mitä sitten vuosien päästä?

Onko ADHD tai bipo?

Ihan kauniin ja fiksun oloinen nainen, ja ottaa riesakseen tuollaisen narsistisen sairaseläkkeelle olevan papan? Voi hyvänen aika sentään.