Kakkahattutäti

Tuo kiusaamiseen puuttuminen on vaikeaa, sillä kiusaamissyytöksiä esittävät usein ne pahimmat kiusaajat itse. Leimaamalla joku ihminen kiusaajaksi on hyvä tapa kääntää koko muu yhteisö sitä yhtä vastaan.

Itse olen tuntenut erään omasta mielestään työpaikkakiusatun ihmisen, joka oli niin järkyttävän ilkeä ihminen, etten suunnilleen uskaltanut edes puhua hänelle. Pelkäsin, että jos sanon jotain vähänkin henkilökohtaisempaa, hän kääntää sen minua vastaan. Moni lähti siitä työpaikasta tämän ihmisen takia. Kiusatun rooli oli hänen keinonsa päästä ei-toivotuista henkilöistä eroon.

Siksi mä en koskaan heti usko näitä kiusaamistarinoita, vaan haluan kuulla kummankin puolen näkemyksen asiasta. Ja ennen kaikkea luotan siihen mitä itse näen ja kuulen.

Vierailija kirjoitti:

Tämä palsta on täynnä hulluja. Hullu!

Tässä hyvä esimerkki siitä, että kun ei osaa keskustella, ja raivostuu siitä että jokin asia ei mene kuten itse haluaa, aletaan aggressiiviseksi.

Ja sitten tällaiset ihmiset vielä valittavat että heitä kiusataan, vaikka oikeasti käyttäytyvät aivan sikamaisesti toisia kohtaan.

Tämä on kyllä nähty niin monta kertaa.

Ihmiset tuntuvat pitävän kiusaajia jonain älykkäinä, juonitteleva machiavelleina.

Ehkä aikuisten maailmassa sellaisia saattaa ollakin, mutta kyllä lapsilla kyse on yleensä vain siitä, että aggressiivinen lapsi kohtelee toisia huonosti, kun ei parempaankaan pysty.

Kyse on usein huonoista kotioloista, huonosta kasvatuksesta, vanhempien mt- ja päihdeongelmista ja lapsen käytöshäiriöistä, joka voi olla neurologista. ADHD- pojat ovat usein kiusaajia.

Olen erityisope, joten ehkä katson asiaa siksi nimenomaan lapsuuden näkökulmasta. Väitän, että suurin osa kiusaajista on kykenemättömiä suunnittelemaan ja säätelemään omaa käytöstään. On väärää luuloa, että kiusaajat olisivat niitä suosittuja lapsia. Kyllä mun kokemuksen mukaan kiusaajat on enemmänkin reppanoita. Harvoin hyviä koulussa, vähän kavereita, perheessä ongelmia jne.

Vierailija kirjoitti:

Voi ei - Älä anna heidän voittaa, sillä sitä he haluavatkin!!!

Öhöm... anteeksi että olen party pooper, mutta mielestäni on täysin vainoharhaista luulla, että joku lapsuudenaikainen kiusaaja enää miettisi hetkeäkään, että mitenköhän sillä ja sillä tyypillä nykyään menee.

Kiusaavat lapset ovat yleensä häiriintyneitä poikia, joiden vanhemmat ovat jotain säälittävää wt- porukkaa. Isona näistä pojista tulee parhaimmillaan jotain mopokerholaisia, pahimmillaan narkkeja ja alkkiksia.

Ei heillä ole mitään sellaisia tavoitteita, että tietoisesti haluttaisiin tuhota jonkun elämä. Eivät tällaiset tyypit osaa edes ajatella niin pitkälle.

Joillain kiusatuilla mt-ongelmat oireilevat jo lapsena.

Esim. meidän luokalla oli yksi poika, joka oli aivan outo ja oikeastaan näin myöhemmin ajateltuna katatoninen lähestulkoon. Hän ei koskaan puhunut mitään.

Häntä ei muistaakseni kiusattu, mutta ei kukaan hänen kanssaan halunnut ollakaan. Mietin, kokiko hän mahdollisesti muut lapset kiusaavina tai syrjivinä. Hän tappoi itsensä 15-vuotiaana.

Jos ihmisellä on jo lapsena psykoottisia tai as-piirteitä, maniaa tai ADHD, ystäviä voi olla vaikea saada. Yleensä näillä lapsilla on hyvin heikot sosiaaliset taidot, ja he kokevat kiusaamisena kaiken heti, jos asiat eivät mene heidän mielensä mukaan. Muut lapset alkavat karttaa heitä, ja kierre on valmis.

Tässä tutkimuksessa on nyt vedetty yhtäläisyysmerkkejä kiusaamisen ja syrjäytymisen välille, eikä ole tultu ajatelleeksi, että kumpikin on seurausta samasta asiasta.