Kakkahattutäti

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi häissä olen nähnyt caprit-tunika -yhdistelmää. Jalassa on lättänät sandaalit. Tällaisella asulla menisin vaikka rannalle, mutta en häihin.

Tyylin kruunaavat rispaantuneet, lakkaamattomat varpaankynnet ja halkeillleet kantapäät.

Hei, kukaan ei ole vielä muistanut mainita futoneita! Näitä alkoi olla 2000-luvun alussa ja olivat tosi trendikkäitä.

Jokaisella sinkkumiehellä piti olla futonsänky, ja monilla oli sohvanakin futon.

Vierailija kirjoitti:

Exä oli ihan samanlainen. Muistan kun  jäi kerran lasten kanssa keskenään ja soitteli että nuo vain huutaa ja riehuu, kysyin että kävittekö ulkona,  ei ne nuku päikkäreitä ellei ulkoile ensin ja sitten tuli  uikutusta että no en minä jää enää näiden kanssa, kun en osaa hoitaa ! Ex ei tosiaan tajunnut miten sekaisin yliväsynyt ja nälkäinen lapsi, saati kaksi voi olla. Ja sama meno jatkuu nykyisin,  isäviikolla  valittaa että lapset syö kaikki jugjrtit ja kun kysyn onko tehnyt ruuan vastaus on mykkä mökötys. Lapset saavat siis syödä mitä löytävät ja valvoa niin myöhään kuin tahtovat ja sitten ex ihmettelee miksi leivät ja jugurtit on hetkessä  syöty ja miksi lapset eivät jaksa nousta aamulla...

Kuulostaa hirveältä. Tulee mieleen, että lapsilla ei ole isällään turvallinen olo. Itse en päästäisi lapsia tuollaiselle miehelle kuin max yhdeksi yöksi. Viikko on liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Lasten hoito ei ole miesten hommia eikä siis kuulu miehille, kun taas lasten kasvatus on miesten hommia joka ei kuulu naisille, siitä meillä on jo nähtävissä pari moraalitonta, epärehellistä ja täysin edesvastuutonta sukupolvea.

Et ilmeisesti ymmärrä?

Missä välissä se mies niitä lapsia kasvattaa, jos nainen hoitaa kaiken lapsiin liittyvän? Eikös se kasvatus nimenomaan toteudu niissä arjen tilanteissa.

Vai meinaako se isäpappa sitten joskus kun muilta kiireiltään kerkiää, istuttaa teinit alas ja kertoa miten asiat elämässä oikeasti menee?

Sitäkö se kasvatus on?

Vierailija kirjoitti:

Joo, tuollaista vastaanvänkääjää vaivaa varmaan usein tunne siitä, että menettää hallinnan. Pikkulapsiaikana työmäärä kasvaa moninkertaiseksi ja aikataulun sanelevat lasten tarpeet. Minäkin kamppailen sisäisesti lähes päivittäin sen vi****ksen kanssa, että ei ole omaa aikaa niin paljon kuin haluaisi/tarvisi ja oma sisäinen rytmi on hitaampi kuin lapsiperheen rytmi. MUTTA se vitutus on vaan nieltävä ja mentävä niiden lasten tarpeiden mukaan, kun itse ne tänne maailmaan tuli täysin vapaaehtoisesti porsittua. Aikuinen joustaa ja sopeutuu ja ymmärtää senkin, että aika aikaansa kutakin lapseperheissäkin.

Vastaanvänkääjä tosin ei välttämättä hahmota sitä, että puoliso ei "sanele" mitään vaan muistuttaa olosuhteista ja niiden asettamista raameista. Kyse ei ole siitä, että toisen "tapa" olisi huonompi tai parempi, vaan ihan realiteeteista joiden puitteissa on toimittava.

Vänkääjän maailmankuva on myös aika itsekeskeinen ja kyky asettua toisten asemaan heikko. Itsekeskeisyyttä on sekin, että vaikkapa siinä kassajonossa tuskastutaan toisen "hidasteluun" mutta hidastellaan oikein tahallaan sitten itse. Varas epäilee, että toisetkin varastaa. Vänkääjä kuvittelee, että toiset hidastelee tahallaan, koska hän tekee itsekin niin. Kärsivällisempi yrittää parhaansa mukaan tehdä asiat niin reippaasti kuin pystyy ja luottaa siihen, että lähtökohtaisesti toisetkin toimivat niin. Siksi hän ei hermostu jos välillä jono etenee hitaasti tai pitää odottaa omaa vuoroa. Vänkääjä myös kuvittelee että puoliso pomottaa ja kyse on valtataistelusta, koska se on olennainen osa hänen ihmiskuvaansa. Hän ei osaa oikein kuvitella puolisonsa toiminnalle muita motiiveja, koska ei osaa oikein asettua toisen asemaan ja miettiä asioita hänen näkökulmastaan.

Todella hyvää analyysia. Allekirjoitan!

Joistain näistä tarinoista tuli myös mieleen, että miehellä voi olla toiminnanohjauksen vaikeuksia. Esim. aikataulujen kanssa tämäntyyppiset ongelmat tulevat usein esille.