Kakkahattutäti

Vierailija kirjoitti:

Olin jo pitkään miettinyt onko tämä enää "vaivan" arvoista jos tuntuu väkinäiseltä ja siltä että on enemmän velvollisuus kuin halu ja ilo tavata.

Vähän ohis, mutta... kaikki tällaiset ystävät kannattaa heivata elämästään, sillä he todennäköisesti ajattelevat siitä toisesta osapuolesta ihan samoin! :D

Itse olin nuorempana hirveän tunnollinen ystävä, ja ehdotin tapaamisia ihmisille, joiden seura ja kuulumiset eivät kiinnostaneet ihan rehellisen oikeasti penniäkään. Kyllähän toinen sen vaistoaa. Puhuin varmaan enimmäkseen itsestäni, sillä ihan oikeasti, ei ne ystävät kiinnostaneet minua aidosti. Pidin vaan yhteyttä lojaalisuuden vuoksi, ja koska näillä ihmisillä ei ollut minun lisäkseni kovin paljon ystäviä.

Jossain vaiheessa vaan kyllästyin ja lopetin yhteydenpidon, eikä niistä toisistakaan enää kuulunut mitään.

Jälkeenpäin minua nauratti, kun ajattelin, että kokivatkohan nämä ihmiset minut todella rasittavaksi ystäväksi, kun tuppaan aina kylään ja ehdotan tapaamista, vaikka toista ei huvittaisi edes nähdä, ja puhun vain itsestäni! ja minä pölhö olin kuvitellut olevani hyväkin ja lojaali ihminen...

Nykyään heivaan elämästäni saman tien ihmiset, joiden seurassa en viihdy. Ei maksa vaivaa yrittää vääntää väkisin mitään ystävyyttä, jos sitä ei kerta kaikkiaan oikeasti ole. 

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestäni minulla on aika täydellinen elämä, koska se on juuri sellainen, mitä olen halunnut ja haluan elää.

Moni on halunnut ja elänyt, vaikkapa Niina Mikkonen joka elää nyt Itä-Helsingissä vuokralla. Elämä voi heitellä kummasti. Mutta varmasti sinä olet hoitanut asiasi fiksummin.

Juuri näin sen pitäisikin mennä, omat valinnat ja oma vastuu. En ymmärrä suoraan sanottuna perheellisiä, jotka valittavat kaikesta. Omia valintojahan tämä elämän on täynnä, ja jos jotain asiaa on hirveästi halunnut ja saanut, niin valittaminen omien valintojen seurauksista oikeasti vähän kummastuttaa.

Jos on omien valintojen seurauksena tuloton, niin sitten on, se on täysin oma ratkaisu. Jokaisen perheen täytyy tehdä sellaiset valinnat, jotka sopivat juuri sille perheelle. Ja ottaa myös vastuu niistä valinnoista. Vaikka sitten niin, että haluamansa asuntoa ei välttämättä saa. 

Vierailija kirjoitti:

Oooolen KOTIÄITI KOTIÄITI KOTIÄITI KOTIÄITI KOTIÄITI vaikka se teitä muita ärsyttäis, hähhää!

Ei se ketään ärsytä, tottakai jokainen saa tehdä omat ratkaisut.

Äitini tuttavapiirissä oli pari tapausta jotka olivat olleet "kotiroiuvana" ja kyllähän se vanhuus on aika turvaton ja köyhä, kun mies on aikanaan vaihtanut nuorempaan ja dynaamisempaan malliin. Eläkettä ei ole kertynyt, cv ammottaa tyhjänä ja työn saaminen melkein mahdotonta kun eläkeikäkin jo häämöttää.

Mutta ei se minulta pois ole, jokainen tehköön omat ratkaisunsa. Kaikilla ratkaisuilla on hintansa, ei täydellistä elämää voi saada kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Niin se on. Myös ihan naurettavaa että mieheni yksin omilla tuloillaan saisi helposti asunnon, mutta koska minä kotiäitinä olen mukana niin me ei saada koska minä en ole töissä. En ymmärrä mikä logiikka.

Varmaan se, kun olet tuloton?

Eli tuossa tapauksessa se vuokrasopimus kannattaa tietysti tehdä vain miehen nimiin. Hänhän sen vuokrankin maksaa kokonaisuudessaan, ja ottaa vastuun asunnon mahdollisista vahingoista. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikille ei merkitse juhlat yhtään mitään, ne häätkään. Monet ei haluaisi sitä säätöä, ai et sitten tulttutkaan juhliin, kun vastaa kietävästi ja siitä seuraavat kutjujan omat johtopäätökset. Ennemmin heittäytyy tyhmäksi ja sanoo ettei tiennyt, vaikka tosiasiassa ei kiinostanut pätkääkään.

Veikkaan, että tässä ollaan asian ytimessä. 

Eli "unohdettiin" = ei olla tulossa.

Turha näiden perään on kysellä. 

Itse olen joskus toiminut niin, että viime hetkellä alan tekemään soittokierrosta ja kutsumaan ex tempore ihmisiä, esim. naapureita, jos tulijoita ei muuten ole. Isommat juhlat, esim. lasten lakkiaiset/yo-juhlat ovat ihan kiva tapa kutsua myös kaikenlaista porukkaa, joita ei muuten niin tule nähtyä, eikä haittaa, vaikka kutsutut eivät tuntisi toisiaan entuudestaan, sillä se kuuluu juhlan luonteeseen.