Kakkahattutäti

Torinon litteät ohrahelmet. Onko kukaan enää nähnyt näitä missään? Aivan ihana lisuke esim. kalan kanssa.

https://www.elovena.fi/documents/10305/98622f38-c292-4adc-adb2-509b1f09…

Vierailija kirjoitti:

Eri ihmisillä on erilainen elämä ja erilaiset arvostukset. Koeta nyt vaan aikuinen ihminen jo vihdoin oppia tämä. Jollain on vuorotyö, iäkkäät vanhemmat hoidettavana, luottamustehtäviä tms. ja vaikkapa vain yksi yhteinen vapaa vkl puolison kanssa - tilanne on täysin eri kuin jollain, jolla on säännöllinen työaika ja tekemisen puutetta.

Tästä olen samaa mieltä. Mutta pointtina tässä olkin se, että se kuuluu ilmoittaa suoraan jos ei ole tulossa, eikä olla vastaamatta mitään, ja sitten vaan jättää menemättä! Kutsuun pitää aina reagoida!

Vierailija kirjoitti:

Rakastan kumppaniani kovasti, vaikka hän onkin lähes täysin kädetön keittiössä. Tästä syystä minä olen se, joka valmistaa hänelle eväät töihin mukaan, omien toiveiden mukaan milloin mitäkin voileipää, wrappia, suolaista piirakkaa, salaattia jne. Tälle aamulle olin vääntänyt quichen, kun sitä oli toivottu. Leikkasin paloihin ja pakkasin rasiaan. Ja voi hitsi, mitkä kilarit...

"En mä voi tätä kantaa töihin, tää menee ihan muusiksi, jos laitan rasian laukkuun sivuttain."

"No öh? Älä laita sivuttain. Laukussa on tilaa. Laita normaalisti pohja alaspäin?"

"Mutta kun mä en halua! Se vie liikaa tilaa!"

"...? No kanna sitten kädessä tai pussissa?"

"En mä halua! En halua!"

... siis ihan kolmevuotiaan kilarit kolmekymppiseltä, kun eväsrasia ei tahdo lakata tottelemasta fysiikan lakeja. :D Muutenkin eväistä tulee aina jotain ihmeen vikinää, milloin ahdistaa säilyttää niitä jääkaapissa lounaaseen asti ("En mä jaksa!") tai milloin käyttää mikroa lämmitykseen ("En mä viitsi!"). Hoh hoijaa, omatpahan ovat kylmät safkat tai ruokamyrkytys... Siis miten, MITEN jonkun eväsrasian kantaminen ja jääkaappiin laittaminen voi olla noin ylitsepääsemätön kiukun aihe??? Varsinkin, jos joku muu on ne mittatilauseväät sinne väsännyt.

Anteeksi, mutta nyt on kyllä ihan pakko kysyä, että miksi ihmeessä teet aikuiselle ihmiselle eväät puoliväkisin, vaikka hän selvästi yrittää viestittää, että se ei tunnu hyvältä?

Tottakai hän käyttäytyy kuin teini, jos sinä käyttäydyt kuin paapova äiti. 

Vierailija kirjoitti:

Kymmenen pistettä sille, joka arvaa, kuinka monta kertaa hän otti yhteyttä mun diagnoosin jälkeen?

Nolla?

Vierailija kirjoitti:

Lainasin ystävälleni (tai ainakin pidin häntä ystävänä) 300 euroa, kun hän menetti työnsä ja jäi jälkeen laskuissa. Lupasi maksaa takaisin 50 euroa/kk heti, kun saa töitä.

Oli mulle ihan OK. N. puolen vuoden jälkeen hän sai töitä ja olin juhlimassa sitä hänen kanssaan. En sanonut mitään velasta, pidettiin vaan hauska ilta.

Kului pari vuotta ja itselläni oli tiukkaa. Hän tiesi se, ja pahoitteli. Joten muistutin häntä velasta. Aloin saamaan haistatteluviestejä ja käskyn tehdä rikosilmoitus.

Mitään papereita meillä ei tietenkään asiasta ole. Hän on blokannut minut somessa eikä vastaa viesteihin. Vuoden jälkeen lopetin edes yrittämästä saada rahoja takaisin.

Kumpi meistä tässä nyt on väärässä?

Opetus: ÄLÄ koskaan lainaa ihomiselle, joka ei olekaan ystävä.

Minulle on käynyt ainakin kolmen ihmisen kanssa näin. Lainasin rahaa työttömille ystäville, enkä koskaan saanut rahoja takaisin. Kun pyysin takaisinmaksua, alkoi haistattelu ja syyllistäminen.

Näin jälkikäteen olen sitä mieltä, että kannatti maksaa se raha, että pääsi niistä ihmisistä eroon! :D