Kakkahattutäti

Vierailija kirjoitti:

Se oli sijoitettu niin outoon paikkaan. Tuskin kukaan haluaa maksaa kovaa hintaa ohikulkumatkan kahvista, ja sitten taas shoppailijat eivät tule tauolle istahtamaan Starbucksiin kun siellä keskellä on muita kahviloita. Siinä kohdassa missä Starbucks oli menestyisi Ärrä mistä haetaan kiireessä se pahvimukikahvi ja siitä metroon.

Siihen tuli Ärrä!

Itse tykkäsin kyseisestä Starbucksista. Oli kiva istua siellä ja katsella Tallinnanaukion ihmisvilinää.

Mitään juhlamokaa en pysty juomaan joten jätän nämä Pauligin laatutuotteet sinne ABC:lle.

Kahvi on Starbucksissa parasta mitä mistään saa, ainakin minun makuun. Hinta on tosin suolainen, ja muki aivan liian iso.

Toisaalta kuten joku jo sanoikin, Espresso House menee samoihin hintoihin eikä kahvi ole yhtä hyvää.

Nykyään käyn Ison Omenan Starbucksissa aina, kun haluan hemmotella itseäni.

Starbucksin kahvia muuten saa myös ihan kahvihyllystä hyvin varustetuista sittareista.

Itiksen Starbucks lopetti, mikä oli kyllä menetys. Oli ainoa kahvila, missä ei ollut geelitukkamiehiä valloittamassa kaikkea istumatilaa. Taisi olla liian kallista kahvia.

Miksi huonoa työntekijää ei saisi irtisanoa?

Tero tietysti itsensä mielestä on ihan korvaamaton firmalle.... muut voi olla toista mieltä.

Vierailija kirjoitti:

No ei ole kadonneet naiset ainakaan mun mielestäni. Olen akateeminen ja sympaattinen ihminen. Minulla on ainakin kymmenen enemmän tai vähemmän sinkkua naistuttavaa. Tapailen heitä tämän tästä, mutta olen tehnyt selväksi etten ryhdy pitempiaikaiseen suhteeseen. En oikeastaan tarvitse kotiini ketään naista hääräilemään ja pomottamaan. Naisilla tuntuu olevan se ongelma että kunnollista tai riittävän tasokasta miestä ei vaan löydy. Toisaalta käy sääliksi näitä pikku yksiöissään asuvia keski-ikäisiä koulutettuja naisia, jotka hakevat elämän sisältöä mitä moninaisemmista harrastuksista. 

Mielestäni olet tehnyt ihan fiksun ratkaisun. Ei parisuhteessa ole pakko olla, jos aidosti ei vaan huvita.

Ajattelen naisena ihan samalla tavalla kuin sinä. Tapailen, mutta en sitoudu.

Mitään reppanamiehiä en kyllä tapaile, siinä mielessä ollaan kai erilaisia.

Aika harva keski-ikäinen edes haluaa mitään vakiintunutta suhdetta. Lapset on tehty jo ja se puoli elämästä nähty. Ei ole tarvetta enää toistaa samaa.

Vierailija kirjoitti:

Kysehän oli naisten seurusteluhistoriasta, joka alkaa opiskeluaikoina ja jolloin ne katkeroitumiset ja ekat pitkät parisuhteet muodostuu.

Lue aloitusviesti uudelleen.

Eli keski-ikäisistä naisista oli kyse.

Eli siitä, millaista parinmuodostus on 40-50 -vuotiailla.

Nyt ei puhuttu sinun yläastetraumoista.