Kakkahattutäti

Kyllähän näissä asioissa veri on vettä sakeampaa. Jopa minä lapsettomana ihmisenä ymmärrän tämän. 

Minulla on suvulta perittyä varallisuutta tulossa, ja aion pitää huolen, ettei kukaan uusi kumppani lapsineen pääse "perinnönjaolle" edes vahingossa. Ilman muuta perintö pidetään omassa suvussa.

Nykyäänhän melkein kaikki testamentit tehdään siten, että testamenttaava osapuoli sulkee perinnön saajan puolison ulos. Näin on pakko tehdä, sillä on liikaa esimerkkejä siitä, että puoliso on ottanut eron ja junaillut perinnöstä tällä tavalla puolet itselleen. 

Tässä ketjussa hämää se, että se lapseton nainen nähdään loisena. Oletteko tulleet ajatelleeksi, että yleensä se lapseton puoliso on varakkaampi kuin se, jolla on lapsia? 

Eli jos siinä joku on euronkuvat silmissä, niin kyllä se todennäköisesti on se puoliso, jolla niitä lapsia on. Jokainen tietysti haluaa vetää "kotiinpäin" eli omille lapsille kaikki perinnöt, muiden kakarat ja sukulaiset olkoon ilman. Näinhän tämä menee.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen 45 mies vähän vanhempi. Tiedän kyllä monia lapsettomiakin omasta ikäluokasta. Sitä en tiedä onko kaikki lapselliset näin vauhkoina omaisuudestaan ja perinnöstään. Eihän näistä niin suoraan puhuta, mutta näyttää olevan pinnan alla päällimmäisenä.

Kyse ei ole misyään vauhkoamisesta, vaan omasta vanhuuden turvasta. Jos on koko ikänsä raatanut ja kerryttänyt omaisuutta, ettei vanhana tarvitse olla köyhänä ja ilman tukiverkkoja, niin ei niitä rahoja ihan tuosta vaan heitetä menemään.

Lapsettoman ihmisen pitää aina huolehtia siitä, että on se vanhuuden turva. Ja pitää huoli siitä, että testamenttiasiat on hoidettu. Muuten kuolemasta seuraa vain riitaa. Vanhuksella täytyy jossain vaiheessa todennäköisesti olla myös edunvalvoja, jos hän itse dementoituu. On luontevaa, että se on perivä sukulainen, esim. sisaruksen lapsi.

Varmasti varakkaan lapsettoman vanhuksen kuolinvuoteen ääreen tulisi "perinnönjaolle" mielellään moni yh-vanhempi kakaroineen, sen olen kyllä huomannut lähipiiristä. Näitä tapauksiahan riittää kyllä. 

Vierailija kirjoitti:

Miehen perhetaidot taitavat olla aika lailla nollan luokkaa. Selvitäpä miten muuten hän aikoo kohdella sinun lapsiasi, jos tuo sama syrjintä jatkuu ihan arjessakin. En lähtisi itse rakentamaan tulevaisuutta tuollaisen miehen kanssa. Itse arvostan perhettä yksikkönä, jossa hankitaan yhteistä omaisuutta, vaurastutaan yhdessä ja jätetään lähtiessämme kaikki yhteisille perillisille.

Niin, yhteisille perillisille. Mutta kun tässä ei ole mitään yhteisiä perillisiä. Olisi hienoa kun ihmiset edes tajuaisivat aloituksen...

Vaimoksi, mutta ei perheeksi kirjoitti:

Minulle tämä tarkoittaa sitä, että me emme voi koskaan omistaa kotia yhdessä sillä on olemassa riski, että menettäisin puolet kodistani hänen sukulaisilleen ja joutuisin joko maksamaan heille jotta saan puolison menettämisen jälkeen pitää kotini tai joudun muuttamaan.

Ihan sama riskihän sinun miehellä on. Jos hankitte yhteisen kodin, kuoltuasi sinun lapsesi olisivat siellä perinnönjaolla ja heittämässä häntä ulos.

On fiksua pitää omaisuus täysin erillään, ja kodin omistaisitte 50/50 tasan. Sitten vaan heti toisen kuoltua talo myyntiin ja kummankin perikunta saa oman osuutensa. Lesken asumisoikeus pitää tietysti ottaa huomioon.

Et kai kuvitellut, että lapseton miehesi alkaa kerryttää perintöä sinun lapsille? Hänelle he eivät ole mitään sukua. Miksi ihmeessä sinun lastesi pitäisi periä mieheltäsi mitään? Tottakai miehen perivät hänen omat perillisensä eli hänen omat lapsensa ja jos omia lapsia ei ole, niin sitten muut sukulaiset.

Vierailija kirjoitti:

Kerroppa nyt mitä väärää siinä on , että ajattelee nimenomaan niitä omia lapsiaan ? Jos ihminen haluaa turvata omien lastensa perinnön, niin siinä ei ole yhtään mitään väärää. Oletko sinä joku katkera kitisijä, jonka mielestä aina ja joka asiassa pitää ajatella vain uutta naista ja miten nainen hyötyy ?

Asetelman voi kääntää myös toisinpäin: mitä väärää siinä on, että lapseton nainen ajattelee omia perillisiään?

Itselläni on omaisuutta, olen lapseton ihminen, ja minut perivät sisarusteni lapset, joista välitän paljon. Jos menisin suhteeseen miehen kanssa, jolla on lapsia, pitäisin todellakin huolen, että mies ja hänen perikuntansa eivät hyödy minusta taloudellisesti mitenkään. En esim. osallistuisi miehen talon ylläpitokustannuksiin millään tavalla. Miksi investoida omaisuuteen, joka ei ole omaa?