Kakkahattutäti

Suosittelen nuorille ensisijaisesti opiskelua ja satsaamista itseen ja omaan tulevaisuuteen. Silloin on parisuhteellekin enemmän annettavaa, kun on ensin hoitanut oman elämänsä ja asiansa kuntoon.

Valtaisa hitti lapsuudessani 70- ja 80- luvuilla oli Heljä Liukko-Sundströmin keramiikkataulut seinällä, ja muutkin arabian tuotteet kuten vuosilautaset, Kalevala-aiheiset lautaset ym. Oiva Toikan lintuja unohtamatta. Näitä oli KAIKILLA. En nyt sitten tiedä, haluaisinko näitä kotiini enää.

En sinänsä inhoa, mutta eivät oikein ole kestäneet aikaa. Kermansaven astiat ovat myös yksi juttu, jota ei ole tullut ikävä.

Kirjoitin tästä samasta teemasta myös toiseen ketjuun, mutta itselleni on tullut todella vaivautunut olo joistain ihmisistä, jotka ovat avautuneet siitä, miten rankkaa lapsiperheen arki on. Mielestäni tuollaisia ei kannata huudella ympäriinsä.

Siitä tulee tunne, että asianomainen ei välitä lapsistaan. Sori että sanon suoraan, mutta kyllä se joskus paistaa läpi. Mun on vaikea olla empaattinen tällaisille ihmisille.

Jos lapsia on halunnut, niin silloin niistä kuuluu olla onnellinen ja kiitollinen. Katkeruus on niitä lapsia kohtaan väärin.

Vierailija kirjoitti:

Jokaiselle on oikeus olla hankkimatta lapsia, aivan yhtä lailla kun jokaisella on oikeus hankkia lapsia. En käsitä tätä järkyttävää haukkumista, miten paskaa perheellisten elämä on, eikä perheellisillä ole ikinä vapaa-aikaa/rahaa/uraa/unelmia tai yhtikäs mitään elämää perheen ulkopuolella. Tämä systemaattinen haukkuminen alkaa kuulostaa  ihan Pietarin trollitehtaan vaalipropagandalta. Miksi yritetään luoda vastakkainasettelua turhaan? 

En käsitä minäkään, ja vielä oudompaa siitä tekee se, että yleensä sitä tekevät nimenomaan perheelliset itse. Eli oikein halutaan kauhistella ja revitellä sitä, miten rankkaa se lapsiperhearki on. Ja varsinkin äitiys. Tässäkin ketjussa joku äiti tuli kertomaan, ettei mitään valvomista voi verrata siihen, että joutuu lapsen kanssa valvomaan. Se on siis ilmeisesti jotain aivan käsittämättömän kamalaa ja rankkaa.

Kuulostaa siis siltä, että jäljet johtavat sylttytehtaalle. Miksi te perheelliset puhutte perheistänne ja lapsistanne niin negatiivisesti? Ettekö arvosta lapsianne, tai itseänne vanhempina?

Kyllä sen verran pitäisi omanarvontuntoa olla, että luotettaisiin niihin omiin tekemisiin ja valintoihin. Ettei haukuttaisi muita perheitä ja muiden valintoja (esim. imetys jne.), koska se osuu myös teihin itseenne ja antaa teistä ja koko perhe-elämästä huonon kuvan.

Meille veloillehan nämä asiat eivät ole mitään ongelmia, koska koko asia ei kosketa meitä mitenkään. Sen sijaan lapsiperheellisten vanhempien ja nimenomaan äitien juttuja kun kuuntelee, se tuntuu aikamoiselta kauhutarinoiden maalailulta ja jopa oman perhe-elämän väheksymiseltä joskus, mistä tulee vähän surullinen ja hämmentynyt fiilis.

Siksi oli kiva lukea tuo hesarin juttu, kun siinä tuotiin enemmän esille sitä puolta, että kyllä vanhemmat osaavat lapsistaan nauttiakin. Hyvä juttu, olen huojentunut. Välillä sitä nimittäin ihan oikeasti jopa vähän huolestuu kun niitä valitusvirsiä kuuntelee.

Toivottavasti nämä valittajavanhemmat eivät sentään lasten kuullen päästele suustaan sellaista. Kyllähän jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus kokea, että "vanhemmat ovat halunneet minut ja nauttivat ajasta kanssani". Eikä niin, että lapset ovat vaan joku hirveä riesa ja voi kun tästä pääsisi jo.

Vierailija kirjoitti:

Lapsista ei tietenkään saa puhua mitään positiivista. Sopii kysyä, saako lapsia ylipäätään hankkia vai onko perheelliben ihminen teidän mielestänne ihmissaasta?

Totta kai saa hankkia, mutta ottakaa vastuu omista valinnoistanne ja lopettakaa se kitinää ja valitus. Vai onko se niin, että se on pieni porukka joka valittaa, saaden asiat näyttämään siltä, että kaikilla perheellisillä on asiat yhtä huonosti?

Mielestäni tuo artikkeli oli hyvää vastapainoa sille negatiivisella kuvalle, mikä perhe-elämästä usein välittyy.

Uskon, että suurin osa lapsiperheistä on ihan onnellisia ja tyytyväisiä valintoihinsa. Heitä ei tarvitse mitenkään erityisemmin ymmärtää, sääliä, tukea eikä auttaakaan.