Kakkahattutäti

Monella adoptiolapsella on jo niin monenlaista traumaa ja neurologista häiriötä siinä taustalla, että ei se lopputulos aina ole onnistunut, vaikka vanhemmat yrittäisivät mitä.

Varsinkin Venäjältä tulee paljon lapsia, joiden äideillä on ollut raskaudenaikaista päihteidenkäyttöä. Se jättää jälkensä.

Vierailija kirjoitti:

Et ymmärrä ongelmaa kun et ole kokenut sitä. Myös jatkuvalla puheella voi riistää toisen tilan omiin ajatuksiin tai osaan vuorovaikutuksessa. Jatkuva keskeyttäminen on uuvuttavaa aivoille, jatkuva vuorovaikutuksen vaatiminen liikaa useimmille meistä (introvertille enemmän, ekstrovertille vähemmän). Kun edes vessassa ei saa istua rauhassa vaan pitäisi oven läpi ottaa kantaa siihen että eikä ookin hieno juttu kun tää legoukko menis tälleen ja sit tää toinen tekis tolleen ja äiti tuu kattoo ja Veetillä on kans sellainen legoukko jolla on kypärä eikä ooki hieno voidaanko meillekin hankkia vaikka synttärilahjaks ja äiti voiks mulla olla päärynäkakku äiti voiko?? Ja olet ehtinyt vetää kolmesti henkeä vastataksesi jotain (esim. "jutellaan kun tulen vessasta") mutta et ole ehtinyt sanoa mitään kun lapsi jo jatkaa. Se on uuvuttavaa.

Mahtavasti kirjoitettu.

Meillä on toisin päin, eli äitini on tällainen. Todella sosiaalinen ihminen, joka haluaa jakaa kaiken. Minä ja sisarukseni haluttiin olla omissa huoneissa, äiti tuli aina selostamaan jotain. Veljelläni oli ovessa lukko, olisin halunnut sellaisen minäkin. 

Vieläkin, kun menen äidille, hän tulee vessaan mun kanssa ja paapattaa siinä kun käyn pissalla. Jos käyn p*skalla, laitan oven kiinni, mutta hän juttelee oven läpi.

Kuulostaa ihan as-piirteiseltä lapselta. Niillä on joillain tuollaista jatkuvaa, täysin itsestä lähtevää, täysin epävastavuoroista paapatusta se kommunikointi. Hirveän väsyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan ei enää puhu puolueettomuuspolitiikasta?

Varmaan siksi, kun se käytännössä oli sitä Neuvostoliittoon päin rähmällään olemista.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli 14-vuotiaana kirjekaveri, ja kerran aloitin kirjeen tervehdyksellä "Tsau" Sain vastauskirjeen, jossa tämä tyttö ilmoitti, ettei halua olla enää missään tekemisissä kanssani, kun en osannut kirjoittaa sitä muotoon "Ciao" :D Huomautti aiemmin yhdessä kirjeessä, ettei lempivärini voi olla musta, kuten väitin, koska se ei oikeasti ole väri. Ehkä hivenen tosikko ihminen...

Jouduit sitten autistin kirjekaveriksi. Ne on tarkkoja faktoista...