Kakkahattutäti

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä tiedän, ettei mies luultavasti tekisi mielestäni tarpeeksi enkä saisi toivomaani tasapuolista vanhemmuutta, jos hankkisimme lapsia. En siis itsekään tiedä vielä, haluanko lapsia, mutta olen jo miehelle sanonut, että en aio harkitakaan lasten hankintaa, jos hän asennoituu jo valmiiksi niin ettei "voi" olla kotona lapsen kanssa. Puhuu siis työstään siihen malliin, ettei sieltä voisi olla pitkiä aikoja poissa, kokee että hänen hommissaan on ns. aina töissä.

Ei tunnu millään sisäistävän mun pointtia siitä, miten paras mahdollinen vaihtoehto olisi jakaa vanhemmuus tasapuolisesti vaikka tulot laskisikin jonkin verran hetkellisesti, vaan jankkaa aina siitä miten taloudellinen tilanne määrittää, kuka voi jäädä kotiin (tottakai määrittää, eikä kaikilla ole mahdollista jakaa kotona oloa tasan, mutta mies ei osaa keskustella edes skenaariosta, että olisi taloudellisesti mahdollista jakaa vanhempainvapaat tasaisesti, heti vain jankkaa siitä rahasta.)

Kuten sanottu, en edes tiedä haluanko lapsia ylipäätään. En tiedä millaisia keskusteluja käydään, jos joskus iskee tarve lisääntyä.

Mies siis kertoo jo etukäteen sinulle, että lapsia voidaan ehkä hankkia, mutta vain, jos sinä maksat lystin.

Älä hanki lapsia tällaisen miehen kanssa.

Jos hän itse ottaa lapsiasian puheeksi, sano, että lapsi olisi ihan kiva, mutta sulla ei ole varaa jäädä töistä pois, joten sori, no can do.

Vierailija kirjoitti:

AS-lapset eivät yleensä puhu. Se paapatus tulee kuvioihin vasta aikuisena ja yleensä sitä harrastavat as- miehet. Sanon tämän itse as-naisena. 

En ole urani aikana tavannut yhtään puhumatonta as-lasta. Autisteja kylläkin. (Olen erityisope)

Osa as-lapsista vaikuttaa hyvin sosiaalisilta, mutta kun tarkemmin katsoo, se on täysin itsestä lähtevää se puhe. Vastavuoroisuus puuttuu.

Onko Ap tällä sinun lapsella myös toiminnanohjauksessa ongelmaa? Miten sujuu omatoimisuustaidot, siirtymät?

Kerroit, ettei hän osaa kertoa päivästään.

Onko hänellä ikätasoisia kaverisuhteita?

Tramppa ei minusta ole mikään sisustuselementti. Pikemminkin ihan vaan käyttöesine.

Mutta joo, eihän ne mitään kauniita ole.

Jos pihahittejä mietitään, niin mun lapsuudessa kaikilla oli sellainen puinen pihakeinu. Minusta ne on rumia ja laatikkomaisia.

Sitten jossain vaiheessa tuli muotiin pihatontut. Aargh!

Yhteen aikaan hienointa oli pieni lammikko ja suihkulähde. Jotkut pistivät niihin jopa kaloja. Parissa päivässä ne yleensä makasivat vatsa ylöspäin.

Seksikkyys ja kauneus ei ole sama asia.

Piristäisikö kissanminttu?