Kakkahattutäti

Mullakin oli kolmekymppisenä tuollainen suhde. Luulin, että se oli ihan ok, mutta jälkeenpäin tajusin, että ei se alkuihastuksen jälkeen oikeasti lähtenyt lentoon se homma. Jotenkin vaan jämähdettiin yhteen, nähtiin noin kerran viikossa.

Koko ajan mulla oli tunne, että olen riittämätön, kun toinen ei ole rakastuneempi. Erottuamme tajusin, että olinkin itse asiassa tosi helpottunut.

En nyt tiedä oliko tästä hyötyä. Jotenkin vaan tuli se oman suhde mieleen tuosta sun kuvauksesta.

Veikkaan, että suhteenne ei ole se oikea kummallekaan. Ei nyt oikein kuulosta siltä.

No kyllä mulle ainakin on ollut. Ja vaikka sitä oikeaa ei ole löytynyt, aion pitää hauskaa kaikkien niiden väärien kanssa.

Mun mielestä ihana juttu. Nainen alkoi uskaltaa nauttia. Miten moni nainen jättää kokonaan tuon kaiken kokematta. Kerran täällä vain eletään!

Viikingeillä oli paljon tatuointeja. Eräs muslimitutkimusmatkailija on kirjoittanut asiasta. Hän eli viikinkien mailla jonkin aikaa, kunnes palasi kotiin ja kirjoitti kokemuksistaan.

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Ahmad_ibn_Fadlan

Viikinkejä toimi Konstantinopolin keisarin henkivartijakaartissa. Myös kauppaa käytiin. Arvokkain saalis oli tuulihaukka. Viikinki, joka sai sellaisen vietyä hengissä arabien maille asti ja myytyä sen, oli rikas mies.

Ainoa, jota voisin auttaa on joku köyhä eläkeläinen. Eikä hekään kaipaa rahaa eikä tavaraa, vaan sitä, että joku kutsuisi syömään ja pitäisi seuraa!

Äitini on joka vuosi kutsunut pyhinä meille naapurustossa asuvia vanhoja rouvia, joita tuntee. Mun mielestä ihana idea.