Kakkahattutäti

Joillain kiusatuilla mt-ongelmat oireilevat jo lapsena.

Esim. meidän luokalla oli yksi poika, joka oli aivan outo ja oikeastaan näin myöhemmin ajateltuna katatoninen lähestulkoon. Hän ei koskaan puhunut mitään.

Häntä ei muistaakseni kiusattu, mutta ei kukaan hänen kanssaan halunnut ollakaan. Mietin, kokiko hän mahdollisesti muut lapset kiusaavina tai syrjivinä. Hän tappoi itsensä 15-vuotiaana.

Jos ihmisellä on jo lapsena psykoottisia tai as-piirteitä, maniaa tai ADHD, ystäviä voi olla vaikea saada. Yleensä näillä lapsilla on hyvin heikot sosiaaliset taidot, ja he kokevat kiusaamisena kaiken heti, jos asiat eivät mene heidän mielensä mukaan. Muut lapset alkavat karttaa heitä, ja kierre on valmis.

Tässä tutkimuksessa on nyt vedetty yhtäläisyysmerkkejä kiusaamisen ja syrjäytymisen välille, eikä ole tultu ajatelleeksi, että kumpikin on seurausta samasta asiasta.

Jotenkin tosi surullista luettavaa tänä ketju. Jotenkin tuntuu ihan uskomattomalta, miten vaikeita ja monimutkaisia naisten ystävyyssuhteet ovat. Kuunnellaan jotain sairaita vuodatuksia, toimitaan ilmaisena terapeuttina, väsytään ja katkeroidutaan, haukutaan selän takana ja heitellään narsismidiagnooseja.

Kuka mies toimisi ystävyydsuhteissaan näin?

Itse noudatan todella miesmäistä toimintatapaa kaverisuhteissa. Eli:

1) omat tavoitteet ja omat jutut menevät aina ykköseksi

2) kavereiden kanssa vietetään aikaa VAIN silloin, kun se oikeasti huvittaa ja on kivaa

3) kaverille ei tarvitse vastata puhelimeen, jos ei huvita jutella, eikä kenenkään puhelinterapeutiksi ryhdytä tietenkään

4) jos seura on huonoa, ei vaan oteta enää yhteyttä ja se siitä

Suosittelen kokeilemaan. Toimii!

Hyvä että Jussi on päässyt Ylellä tekemään jotain radio-ohjelmaa, muutenhan hänellä ei olisi enää mitään töitä.

Teatteritöihin hänellä ei ole enää asiaa. Sairaushistoria on liian hyvin muistissa ja varmaan aika moni silta tullut poltettua.

Jos jo noin suhteen alussa on noin huonoa, repiviä riitoja ja manipulointia, en kyllä tajua, miksi haluaisit jatkaa.

Suhteen alussahan kaikki on täydellistä, niitä pettymyksiä tulee sitten pikku hiljaa. Jos alussa jo on tuollaista, mitä sitten vuosien päästä?

Onko ADHD tai bipo?