Kakkahattutäti

Vierailija kirjoitti:

Ahdas tontti lähestulkoon pelkkää nurmikenttää ja terassia. Terassilla musta polyrottinkipöytäryhmä, nurmikenttää somistaa muutama ruskistunut tuija. Jossain roikkuu anopin tai äidin tuoma kesäkukkamuoviamppeli, jonka hoidosta ei meinata selviytyä. Koko piha on rajattu verkkoaidalla. Kun koiraa ei jakseta lähteä lenkittämään, tämä lykätään takaovesta sontimaan ja miinoittamaan nurmikkoa. Jätökset kerätään, jos jaksetaan / huomataan.

Tässä on aika hyvin summattu mun ”voi ei, miksi” -pihainhokit.

Miksi muuttaa omakotitaloon, jos ei mitään viitsitä tehdä.

Tuo on kyllä totta, että ihminen laittaa rahaa, aikaa ja vaivaa sellaiseen, minkä kokee tärkeäksi.

Jos mies panostaa suhteeseen muilla tavoilla, niin voisin sietää. Sitten vaan reissailisin ystävättärien kanssa.

Tapailin nuorempana erästä kundia, jonka kanssa meillä oli tällainen suhde. Teimme vain asioita, joihin hänellekin oli varaa. Istuimme sitten minun luona katsomassa telkkaria ja kävelimme ulkona.

Ruuat laitoin minä, en koskaan ostanut mitään kallista, vaan saatoin tehdä esim. ison satsin kaalilaatikkoa. Kävimme aina yhdessä kaupassa, ja maksoimme ostokset vuorotellen.

Olihan se vähän latteaa, sama kaava joka viikonloppu. Kauppaan, ruokaa, leffa.

Nämä pihistelijät ovat kyllä kamalia. Sellaisen kanssa voi seurustella, mutta ei asua.

Eikä matkustaa, jos haluaa matkalla syödä muutakin kuin kassista kaivettua nahistunutta näkkileipää taskulämpimän metwurstin kanssa.

Eli olen samaa mieltä aloittajan kanssa.

Yleensä ne, jotka heittelevät näitä narsismidiagnooseja toisille, ovat sellaisia nimenomaan itse. Nähty on.