Kakkahattutäti

Kiva kuulla, että joku arvostaa.

Itsellä on välillä ollut raskasta, kun vanhemmat antavat ikävää palautetta, jos lapsen ongelmat eivät helpota. Aina se ei ole opettajan osaamattomuutta, vaan taustalla on lapsen neurologiset ongelmat ja vanhempien kasvatukselliset ongelmat.

Näitä me sitten yritetään koulussa paikkailla.

Kollegoiden välillä on myös välillä ikävää kilpailua ja kateellisuutta. Olen oppinut olemaan luottamatta kollegoihin, ikävä kyllä. Yleensä kouluilla on huono yhteishenki ja yritän tehdä työni mahdollisimman pitkälti omassa rauhassa, skippaan pikkujoulut sun muut. En halua tutustua työkavereihin, vaan keskityn mieluiten lapsiin.

Eihän kukaan saa elämässä kaikkea, mitä haluaa. Vähän nyt tolkkua näihin suremisiin. Kuulostaa aika huomiohakuiselta.

Minä olen lottovoittamaton ja tunnen siitä hirveää surua. Kohtalotovereita?

Kuulostaa siltä, että lapsen hoitoon liittyvä vastuu on jäänyt kokonaan sinulle. Olet yh, vaikka olet avioliitossa.

Erotkaa ja pitäkää lasta viikko-viikko systeemillä. Sillä tavalla isäkin joutuu tekemään osuutensa.

Tuo on vähän sama kuin sanoisi toiselle, että ”kyllä sä vielä hankit moottoripyörän” tai ”kyllä sä vielä alat golfaamaan”

Hiukset kasvaa juuresta, joten latvojen tasoitus ei vaikuta kasvamiseen sitä eikä tätä.