Kakkahattutäti

Meillä on Suomessa liikaa tiettyjen alojen koulutuspaikkoja, esim. kauppis, valtsikka, humanistiset ja taidealat.

Kaikille ei riitä töitä ja kilpailu on kova. Ne pärjäävät, jotka pystyvät. Heikot eivät kestä kilpailua ja suorittamista ja pitkiä päiviä.

Toinen lukunsa on sitten nämä koulutukset, jotka eivät edes tähtää mihinkään ammattiin. Sitten ihmetellään, kun oman alan töitä ei löydy. Kun muu ei kelpaa, jäädään kotiin rustaamaan työhakemuksia vaikka ihan hyvin palkattuja hanttihommiakin olisi saatavilla.

Eräs hyvä kaveri on valtiotieteen maisteri ja pyörinyt jossain turhissa järjestöhommissa lähes koko ikänsä suurin piirtein ilman palkkaa. Nyt ei ole mitään tiedossa ja hän aikoo jättäytyä työttömäksi, kun oman alan hommia ei löydy. Veikkaan, että parin vuoden päästä häntä ei oteta enää mihinkään.

Kuka enää kehtaa myöntää olevansa feministi tällaisena aikana.

Itse en ainakaan halua identifioitua tällaiseen porukkaan.

Eihän tässä kukaan ole lasten toiveita lyttäämässä!

Toivoa saa. Haaveilla saa.

Jos kukaan ei osta oikku haaveilijalle Guccin reppua, niin kyllä hän sen varmasti kestää. Tai sitten suree ja pettyy. Sellaista se elämä on.

Jos halliksella on jotain tietoa holistien palauttamisesta mitä muilla ei ole, hänen pitäisi kertoa tietolähteensä suoraan.

Vihjailu ei ole vakuuttavaa.

Eroa. Ei tuossa ole mitään järkeä.