Kakkahattutäti

Erityisluokkia ei ole enää juurikaan, vaan kaikki ongelmaoppilaat integroidaan. Eli mihinkäs siirrät sitten ne ongelmatapaukset? Kun ei ole mitään, mihin siirtää?

Eivätkä ongelmalapsen vanhemmat anna lupaa? Kiusattujen lasten vanhemmille sanon aina, että vaihtakaa koulua, jos vain pystytte.

Tiedän perheitä, jotka ovat jopa muuttaneet, kun lapsen lähikoulu on ollut aivan hirveä paikka ja lasta on kiusattu siellä. Yksi mätä omena voi pilata koko luokan.

Vierailija kirjoitti:

Täysin riidatonta on se, että poliisi e kunnioittanut ihmisoikeuksia.

Ei se ole mikään ihmisoikeus, että mennään kadulle autojen yliajettavaksi ja tukitaan liikenne, jolloin esim. ambulanssit eivät pääse kulkemaan.

Sulla on jotenkin ihan väärä käsitys siitä, mitä ihmisoikeudet tarkoittavat.

Et voi ajaa omia oikeuksiasi rikkomalla toisten oikeuksia.

Mitä se empatia tuollaista oppilasta kohtaan sitten käytännössä on?

Ei se opettaja voi koko ajan olla yhtä oppilasta pitämässä kädestä, kun koko luokkaa pitäisi opettaa.

Ja jos lapsi/nuori ei seuraa opetusta, ei tee läksyjä, eikä pärjää kokeissa, niin mitä siinä on tehtävissä? Pitäisikö antaa kymppi, vaikka taidot on vitosen tasolla?

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsi saa psykoosilääkkeet, hän voi seuraavana päivänä palata kouluun. Kuka aikuinen palaisi psykoottisen käyttäytymisen jälkeen töihin, kun on saanut reseptin ja niellyt ensimmäisen pillerin?

Lääkäri ottaa kantaa sairasloman tarpeeseen, sitä ei päätä koulu eikä vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Koulu itsessään on maailma, jossa luodaan odotuksia ja tehdään jopa numeerisesti arvioiden selväksi miten lapsi niistä odotuksista suoriutuu. Se on ennen muuta palautejärjestelmä. Ei ole sattumaa, että heikolla itsetunnolla varustetut lapset ryhtyvät kunnolla oireilemaan vasta koulussa. Silloinhan he saattavat ensimmäistä kertaa joutua kohtaamaan se, että eivät pysyneetkään perässä, eivät osanneet kun piti osata, ja mikä pahinta, olivat huonompia kun luokan muut lapset. Ja valitettavasti kun suoriutuu heikosti yhdessä aineessa, suoriutuu todennäköisesti heikommin myös jossain muussa. Kyllähän opettaja on se ensimmäinen ihminen josta lapsi peilaa sen, miten näihin musertaviin epäonnistumisiin pitäisi suhtautua. Eikä opettajilla ole omakohtaista kokemusta siitä, millaista on kun yrittää ja epäonnistuu silti. Sitä yrittämistä jaksaa sen jälkeen kerran, ehkä kaksi. Sitten loppuu yrittäminen.

Eli uniikin lumihiutaleen itsetunto menee murskaksi, kun selviää, että hän ei olekaan paras ja kaunein? Ja tämä on koulun vika?

Kyllä se realistinen minäkuva ja pettymysten sietäminen lähtee ihan sieltä kotoa. Curling-vanhempien lapsilla tuppaa olemaan näitä ongelmia, tunnistan ilmiön.

Mutta katsos kun elämä on. Emme voi kaikki olla huippumalleja tai rokkitähtiä vaikka kuinka haluaisimme.

Kannattaa yrittää enemmän kuin kaksi kertaa, muuten tie nousee aika äkkiä elämässä pystyyn.