Kahvisuklaa

Tryout kirjoitti:

Tuosta haluttomuudesta, miehellä se kuulemma johtuu työstressistä. Lapsiasia ei kuulemma stressaa. Aamuseisokkeja on, ainakin vapaapäivinä se tökkii minua sillä. 😁

Suurin ongelma onkin ehkä se tuleminen.. Jos ei tee mieli niin voihan se minua nakutella mutta ilman sperma ei pitkälle pötkitä. Jos ei siis tee mieli niin ei myöskään tule helposti. Ja sitten minua alkaa itkettää. Ja itkevä vaimo sängyssä ei varmaan ole kauhean kiihottava.

Ärsyttää kun tuntuu että mies haluaa seksiä eniten silloin kun mulla on menkat.

Mulla on huomenna gyne ja jo nyt vatsa vääntelehtii jännityksestä. Mietin jo että miten pääsen sieltä ajamaan kotiin jos saa jo lohduttoman tuomion. Mitäköhän kaikkea ensikäynnillä saa aikaiseksi? Tuo AMH-tutkimus oli uutta tietoa minulle. Pitäisiköhän pyytää sitä?

Ootteko miettiny tarvittaessa ns muumimukitekniikkaa, jos on hankalaa tulla? 😅

Pingu kirjoitti:

Koko päivän olen odottanut tälle päivälle sovittua seksiä. Koska seksistä pitää erikseen sopia tai sitä ei ole ollenkaan, koska mies on 95% ajasta täysin haluton. Ovulaatio olisi sopivasti muutaman päivän sisällä valkovuodon perusteella. Niin sitten tämä mieheni ilmoittaa, että ei haluta kyllä yhtään että ei voi seksiä tänään harrastaa. Turhauttaa vaan ihan hel*etisti. Tekisi myös itsellä aika paljon mieli. En osannut tai yrittänyt pettymystä edes mitenkään peittää. V*ituttaa vaan ihan tosi paljon.

Vaikeaahan se on lasta tehdä ilman seksiä.

Ootteko te aidosti ja avoimesti keskustellu haluttomuuden syistä? Ootteko ikinä miettiny esimerkiksi seksuaaliterapeutin tapaamista?

Täälläkin on puhuttu testo-tasoista. Halua muistuttaa, että testosteronilisä (lääkkeennä) ei oo mikään ihan pieni juttu ja varsinkin jos se alotetaan nuorehkona. Toki se, että se lamaa sen oman tuotannon, mutta myöskin se kuinka se ihan aidosti lisää sydän-ja verisuonitapahtumien risikiä.

Yrittäminen ja sen tuloksettomuus on kyllä tuskaa. Saatoin tossa juuri parina iltana taas pari kyyneltä tirauttaa kun tajusin, että jos olisin yrittäny raskautta ilman plussia, olisin päässyt jo tutkimuksiin. Enkä nyt päässyt vaikka kolme keskenmenoa on taustalla. Mutta ymmärrän juurikin sen, että käännyttävät tällä hetkellä kaikki lähetteet mitkä vaan voi ruuhkien vuoksi: olen nuori ja aikaa vielä on.

SiBi, en koe. Fakta on vaan se, että yhteuskunta ei pyöri ilman lapsia ja se olisi täysin utopistinen ajatus, että me voitaisiin pelastaa kehitysmaista lapsia tänne. Jos miettii adoptioprosesseja sellaisenaan kun ne on tällä hetkellä. Joten en.

Jennniäö, meillä tosiaan mies pitkään lykkäs ja lykkäs yrityksen alotusta. Keskenmenon jälkeen ei kauheesti ees asiasta puhuttu, oli aika luonnollista lähteä yrittämään uutta raskautta. Toisen keskenemenon jälkeen mies alko epäröimään hetkellisesti, mutta lähinnä siks kun mä olin aika rikki.

Ei meillä yrityksestä sinällänsä juurikaan puhuta. Touhuillaan ja se kyllä tietää millon mulla on ovis. Välillä höpöttelen aiheesta niitä näitä.

Nyt tässä yks päivä puhuttiin aiheesta ja sekin pohti sitä, että kun seuraava plussa tulee, ollaan me molemmat aikalailla asennoiduttu vaan uuteen pettymykseen.

Eli vastaus kysymykseen 😅 On mukana asiassa, mutta ei erityisemmin muuten asiaan puutu tai mitään.

Hei, käytitkö siis ehkäisypillereitä säännöllisesti ja lopetit ne nyt? Vai puhutko jälkiehkäisypilleristä, kun puhut yksikössä?