Kaffebulla

Vierailija kirjoitti:

 

Tuossa ikäluokassa moni ei ehdi nähdä kavereita, kun kotona joutuu odottamaan työnantajan viestiä, tarvitsanko työvoimaa vai ei ja kutsu töihin voi tulla 1-2 h varotusajalla tulla töihin 2-5 tunniksi, kun nykyään lähes kaikki työsoppsrit tehdään nollasopimuksella, joka on yleistynyt vasta viimeisten vuosikymmenen aikana, erityisesti Sipilän hallituskaudella. 

Nykyään on kännykät, oletko kuullut? Ei tarvitse istua kotona odottamassa soittoa kuten minun nuoruudessa oikeasti jouduttiin tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Ole keski-ikäinen ja minulla sama ongelma. Rahat loppu ja keskiluokkaiset kaverit ei suostu näkemään uimarannalla tai kävelyllä. Tai jos suostuvat, kiskovat matkan varrella huippukalliiseen kahvilaan istuskelemaan tai ravintolaan syömään.

Tulee tyhmiä tilanteita kun minä itku silmässä poljen kadulla jalkaa ettei mennä sinne, minulla ei ole rahaa.

Älä viitsi

Se vielä, että nämä samat nuoret vinkuu ilmastonmuutoksesta, ymmärtämättä, että jos kaikki heidän tilpehöörit tuotettaisiin eettisesti ja ilmastoneutraalisti, ne maksaisivat 4-5 kertaa enemmän. Halpamuoti - ja kosmetiikka, kiinakrääsä, kukas sitä ostelee?

Voi vee mitä paskaa tuo juttu. Ihan kuin olisi kansalaisoikeus että pääsee koko ajan leffaan ja ulos syömään. Mun nuoruudessa se oli tosi harvinaista. Kävin vanhoilla sukulaisilla siivoamassa, että sain vähän taskurahaa ja saatoin ostaa esim. meikkejä. Joskus kerran, pari vuodessa käytiin leffassa tai carrolssilla, söin aina vain ranskalaiset en muuta. Koska siihen aikaan kaikki oli paaaljon kalliimpaa kuin nyt. Ei ollut euron juustoja. Kaikki silloin todella maksoi. Puhun siis 80-luvun lopusta.

Vierailija kirjoitti:

Ulosottovelkainen peliriippuvainen. Ihan hyväsydäminen pohjimmiltaan, mutta uhriutuvaa sorttia. Syyttää siis muita siitä, ettei voi elää enää niin leveää elämää kuin ennen ulosottoa velaksi eläessään.

Lainaa äidiltään 300 e vuokraan, ostaa sillä urheilukellon ja lainaa sitten vuokrarahat veljeltään. Itkee sitten miten viikonloppuna ei voi tehdä mitään kun ei ole rahaa. Ei omasta mielestään ansaitse taloudellisia ongelmiaan, muiden täytyy ne hoitaa ja maksaa.

Tämä kuulostaa jo persoonallisuushäiriöltä